Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2024.
Sukupolvien toisiinsa kytkeytyviä kohtaloita selvitellään lähes aina tutkimalla geneettisiä sukulaisia. Adoptioita koskeva tutkimus taas keskittyy lasten varhaisten vastoinkäymisten vaikutuksiin.
Niinpä adoptioperheiden ylisukupolvisista ilmiöistä tiedetään hyvin vähän. Mihin vanhemman ja lapsen temperamenttipiirteiden törmäykset johtavat? Kuinka adoptioperhe psykososiaalisena ympäristönä vaikuttaa? Periytyvätkö psyykkiset vaikeudet?
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Krista Liskola on tutkinut ylisukupolvisuutta ja kansainvälistä adoptiota. Hän selvitti väitöskirjassaan, siirtyykö vanhempien masennus ilman geneettistä yhteyttä ja miten se vaikuttaa vanhemman arvioihin lapsen psyykkisestä oireilusta.
— Havaintojemme mukaan isän masennusoireet ovat yhteydessä adoptiolasten lisääntyneeseen masennusoireiden riskiin, erityisesti tytöillä.
Äitien ja lasten väliltä ei löytynyt samaa yhteyttä.
Lapsen ja masentuneen vanhemman näkemykset eivät käy yksiin
— Saimme myös tukea hypoteesille, että masennus vääristää vanhemman arviota lapsesta. Äidin masennus vaikuttaa hänen arvioonsa lapsen oireista, ovatpa ne sisään- tai ulospäin suuntautuvia. Lapsen ja vanhemman näkemykset lakkaavat käymästä yksiin.
Temperamenttikin vaikuttaa lasten psyykkiseen kehitykseen ja vointiin.
— Riski kasvaa, jos äidillä on masennusoireita ja lapsi on ulospäin suuntautunut. Samoin niissä tapauksissa, joissa sekä lapsella sekä äidillä on taipumus kokea kielteisiä tunteita.
Väitöstutkimuksen löytöjä kannattaa hyödyntää, kun adoptioon liittyviä tukitoimia suunnitellaan, Liskola rohkaisee.
Krista Liskola väitteli 15.3. lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän työskentelee osastonylilääkärinä HUSissa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.