Helsingin yliopiston ja HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin terveydenhuollon ammattihenkilöstön psyykkistä kuormittuneisuutta, uniongelmia ja traumaoireita sekä niiden kehitystä koronapandemian aikana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.
Tulosten mukaan alueellinen koronatartuntojen määrä, suorat hoitokontaktit koronapotilaiden kanssa sekä erityisesti koronatartunnan saaneiden potilaiden hoitoon liittyneet traumatisoivat tapahtumat ja voimakas tartunnan pelko olivat yhteydessä henkilöstön psyykkisen ahdinkoon ja uniongelmiin.
– Korona-aikaan liittyviä traumaattisia tapahtumia kokeneilla oli muihin verrattuna moninkertainen riski kokea psyykkistä ahdinkoa, ja näitä traumaattisia tapahtumia oli kaksinkertainen määrä koronapotilaita hoitaneilla verrattuna muuhun henkilöstöön, sanoo akatemiatutkija Tom Rosenström Helsingin yliopistosta.
Pitkä poikkeusaika verotti voimia
Hoitohenkilöstön psyykkiseen hyvinvointiin vaikutti myös poikkeusaika rajoituksineen.
– Tuloksista näkyy, kuinka terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyttä ja unen laatua heikensi paitsi koronapandemian hetkittäinen kuormittavuus myös pandemian pitkittymiseen liittyvät epäsuorat vaikutukset. Esimerkiksi yksinasujilla sosiaalinen elämä saattoi kaventua muita enemmän, Rosenström kertoo.
Tutkimuksessa analysoitiin henkilöstön vastauksia kuukausittain lähetettyihin sähköisiin kyselyihin. Valtaosalla lähes 5000 osallistujasta itseraportoitu mielenterveys pysyi vakaana ensimmäisen koronavuoden ajan kesäkuusta 2020 toukokuuhun 2021. Joka kuudennella esiintyi alkuun heikentynyttä henkistä hyvinvointia, joka kuitenkin pian koheni. Joka neljännellä alun hyvä mielenterveys kääntyi laskusuuntaiseksi.
– Koronan yleistyessä terveydenhuollon henkilöstön keskimääräinen mielenterveys laski ja koronatilanteen helpottaessa se koheni, Rosenström summaa.
Samalla on hänen mukaansa todennäköistä, että osa terveydenhuollon henkilöstöstä ei ole vielä palautunut vuoden 2020 koettelemuksista.
Seurannasta tukea ja välineitä varautumiseen
Pandemian henkisten vaikutusten lähes reaaliaikaista seurantaa ei ole tehty aiemmissa pandemioissa. Tutkimuksessa saatiin tietoa terveydenhuollon henkilöstön psyykkisen kuormituksen vaihtelusta pandemian eri vaiheiden aikana.
– Tulokset osoittavat tiheän seurannan hyödyllisyyden muuttuvassa ja pitkittyvässä poikkeustilanteessa, vs. ylilääkäri Tanja Laukkala HUS Helsingin yliopistollisesta sairaalasta vahvistaa.
Tutkijoiden mukaan alan organisaatioiden pitäisi pystyä tasoittamaan terveydenhuollon henkilöstön kuormituspiikkejä. Työnantajien pitäisi myös ottaa huomioon työtekijöiden erilaiset tarpeet pitkittyvän pandemian aikana, ja psykososiaalisia tukitoimia tulisi tarvittaessa jatkaa riittävän pitkään.
– Yksilöllisten tarpeiden mukaisesti tarjotut tukitoimet osana valmiussuunnittelua ovat myös varautumista tuleviin pandemioihin ja tukevat näin kansalaisten kokonaisturvallisuutta, Laukkala ja Rosenström huomauttavat.
Alkuperäinen avoimesti saatavilla oleva artikkeli: Rosenström, T., Tuisku, K., Suvisaari, J., Pukkala, E., Junttila, K., Haravuori, H., Elovainio, M., Haapa, T., Jylhä, P., & Laukkala, T. (2022). Healthcare workers’ heterogeneous mental-health responses to prolonging COVID-19 pandemic: A full year of monthly follow up in Finland. BMC Psychiatry, 22(1), 724. https://doi.org/10.1186/s12888-022-04389-x
Lisätietoja
Tom Rosenström, akatemiatutkija, mielenterveyden tutkimuksen dosentti, Helsingin yliopisto
tom.rosenstrom@helsinki.fi
Puh. 050 3593248
Tanja Laukkala, vs. osaston ylilääkäri, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala
tanja.laukkala@hus.fi
Puh. 050 427 0248