Vuoden dosentti julkaisee Science-lehdessä ja emännöi päiväkotiryhmiä

Evoluutiotutkija, kasviekologian professori Anna-Liisa Laine loistaa yhtä lailla tutkimuksessa, opettajana kuin yhteiskunnallisissa avauksissa. Tieteen huippuyksikön lisäksi tärkeitä ovat eskari-ikäiset tytöt.

Helsingin yliopiston Vuoden dosentiksi tänään nimittämällä on monta rautaa tulessa.

Heinäratamon ja sen sienitautien välisiä suhteita käsittelevä tutkimus etenee isoin harppauksin, mikä näkyy Science- ja Nature Communications -julkaisuissa ilmestyneistä artikkeleista. Tautidynamiikan selvittäminen on parhaillaan laajenemassa härmästä eri viruksiin.

Huhtikuun alusta Anna-Liisa Laine on lisäksi siirtynyt yliopistonlehtorin ja akatemiatutkijan tehtävistä kasviekologian professoriksi biotieteiden laitokselle.

Julkisen tunnustuksen lista viime vuosilta on komea. Vuonna 2012 Anna-Liisa Laine sai 1,5 miljoonan euron suuruisen, nuorelle tutkijalle tarkoitetun . Samana vuonna hänelle ojennettiin Suomen Akatemian .

Naisia tieteen kärkeen

Eniten näkyvyyttä tiedeyhteisön ulkopuolella on kuitenkin saanut L’Orealin ja UNESCO:n , joka on mutkan kautta johtanut monelle tutkijalle vielä tuntemattomaan kannustuksen lajiin: mentorointiin. Mentoroitavana on työskentelevä nuori aivotutkija.

– Mentorointi on kovin toisenlaista kuin esimerkiksi väitöskirjan ohjaaminen, ja siinä edetään mentoroitavan aloitteesta. Meillä on ollut hyvä ja helppo mentorointisuhde, jossa kemiat ovat kohdanneet. Julia on pyytänyt avaamaan esimerkiksi tieteelliseen työhön liittyviä ajatusprosesseja, Laine kertoo.

Kuusivuotias tuleva professori

Tutkimuksen, opettamisen ja ohjaamisen lisäksi Vuoden dosentti ehtii myös tarjoilla tiedettä lapsille sopivina annospaloina. Laineen aloitteesta käynnistetty -tapahtuma on kahtena viime vuonna tutustuttanut jo kymmeniä viisi- ja kuusivuotiaita pääkaupunkilaislapsia tutkijan työhön — pipetointia ja perhostoukkien mittailua myöten.

Tapahtumaa on ollut Laineen tutkimusryhmän lisäksi suunnittelemassa ja toteuttamassa jäseniä muistakin ryhmistä.

Lasten tiedetyöpajojen yksi tavoite on näyttää, että tiede kuuluu sekä tytöille että pojille. Näin tulevaisuudessa toivottavasti saadaan enemmän naisia myös tiedeyhteisön korkeimmille portaille. Monet naiset jättävät nyt lupaavan tiedeuran kesken, koska heillä ei ole ketään, johon samaistua.

– Haluamme rikkoa tutkijoihin liitetyt stereotypiat ja samalla esitellä tieteen hauskana harrastuksena, joka ei katso ikää tai sukupuolta, Anna-Liisa Laine sanoo.