Helsingin yliopiston apurahatutkija Mikko Ijäksen kirjoittama artikkeli on julkaistu Liverpoolin yliopiston Hunter Gatherer Research -lehdessä.
Ijäs kuvaa artikkelissa väsytysmetsästyksen merkitystä esihistoriallisissa metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa ja esittää, miten väsytysmetsästys ja jäljittäminen sekä niiden vaikutuksesta muuntuneet tajunnantilat voivat selittää ihmislajin aivojen koon, rikkaan mielikuvitusmaailman sekä syyn tuottaa kuvataidetta.
Ijäs esittelee tutkimuksessaan vanhimpia koskaan löytyneitä nykyihmisen tekemiä kuvia ja veistoksia, jotka hänen mukaansa on tulkittavissa väsytysmetsästykseen liittyneiden kokemusten avulla. Tällaisia kuva-aiheita, jotka toistuvat esihistoriallisena aikana eri puolilla maailmaa, ovat esimerkiksi kavioiden jäljet, verijäljet, puoli-ihmiset ja eläinkuvaukset.
Aiemmissa tulkinnoissa kuvilla ja veistoksilla on arveltu olevan yhteyksiä samanistiseen seremonialliseen toimintaan.
Uusi tutkimus tulkintoineen perustuu Ijäksen vuonna 2017 julkaistun taiteen väitöstutkimuksen kenttätyöhön Kalaharin metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa sekä hänen kokemukseensa kuvataiteilijana ja zen-buddhalaisena pappina.
Väsytysmetsästyksen on useissa aiemmissa tutkimuksissa esitetty olevan vanhin mahdollinen metsästysmenetelmä. Saaliseläintä jäljitetään ja väsytetään juoksemalla, kunnes eläin kuolee lämpöhalvaukseen. Nykyihmistä edeltävät ihmislajit ovat saattaneet harjoittaa tällaista metsästystapaa jo kaksi miljoonaa vuotta sitten. Väsytysmetsästystä on aikaisemmin tutkittu paleontologian ja etnografian näkökulmista.
– Fossiililöytöjen perusteella tiedetään, että kestävyysjuoksuun soveltuvat ominaisuudet kehittyivät ihmisellä noin 2 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan lihan merkitys ihmisen ruokavaliossa kasvoi ja nämä kaksi asiaa voivat hyvinkin liittyä toisiinsa, kertoo apulaisprofessori Miikka Tallavaara Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolta.
– Haaskojen lisäksi väsytysmetsästys on todennäköisesti ollut ainut keino hankkia liharavintoa, sillä varsinaisia metsästysaseita kuten heittokeihäitä, joilla saaliin olisi voinut kaataa etäisyyden päästä, ei tuossa vaiheessa vielä ollut. Onkin hyvin mielenkiintoista, että ravinnonhankinnan lisäksi väsytysmetsästyksellä on voinut olla vaikutusta ihmisen evoluutioon laajemminkin, Tallavaara toteaa.
Alkuperäinen artikkeli:
Mikko Ijäs, Fragments of the Hunt: Persistence hunting approach to rock art, 2023