Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2022.
Maailma kaipaa kipeästi uusia tapoja valmistaa tekstiilikuituja. Valtaosa vaatteista valmistetaan polyesteristä, joka on eräänlaista muovia.
— Polyesterin suurin ongelma on, että siitä irtoaa mikromuoveja, jotka päätyvät vääriin paikkoihin. Ongelmaan ei ole ratkaisua, minkä vuoksi polyesteristä olisi päästävä eroon, kertoo orgaanisen kemian professori Ilkka Kilpeläinen.
Puuvillan kasvatus vaatii niin paljon vettä, että tuotantoa on vaikea lisätä. Puupohjaisesta selluloosasta osataan valmistaa tekstiilikuituja esimerkiksi viskoosimenetelmällä, mutta siinä käytetään syöpää aiheuttavaa kemikaalia, rikkihiiltä.
Siksi Kilpeläisen ryhmä alkoi tutkia, kuinka erilaiset orgaaniset suolat toimivat selluloosan liuottimina. Liuottimen piti täyttää parikymmentä ehtoa: sen piti esimerkiksi olla myrkytön ja edullinen ja sen piti pystyä liuottamaan kaikenlaisia selluloosapohjaisia materiaaleja.
Toisin kuin viskoosin valmistuksessa, Kilpeläisen tutkimusryhmän ja Aalto-yliopiston tutkijoiden kehittämässä Ioncell-menetelmässä raaka-aineeksi käy mikä vain selluloosa, vaikkapa sanomalehdet. Materiaalista muodostetaan liuottimen avulla hyvin ohut kuitu.
— Sitä vedetään pidemmäksi ja pidemmäksi, ja siitä tulee ohut ja vahva.
Vaikein kriteeri liuottimen valinnassa oli se, että liuotin piti prosessin lopuksi saada erilleen, jotta sitä voitiin käyttää uudelleen.
— Todellinen löydöksemme ei ole liuotin sinällään, vaan se, miten liuotin voidaan puhdistaa ja ottaa yhä uudestaan käyttöön.
Helsingin yliopiston professori Ilkka Kilpeläinen ja Aalto-yliopiston professori Herbert Sixta ovat saaneet kansainvälisen Marcus Wallenberg -palkinnon puupohjaisten tekstiilikuitujen tuotantoprosessin kehittämisestä. Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa luovuttaa palkinnon lokakuussa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.