Tutkimusaseman taiteilijat — ilmakehätieteen inspiroimia teoksia on esitelty Venetsian biennaalissa asti

Ilmastopyörre-taideohjelman tuorein näyttö on IC-98:n ja kolmen runoilijan yhteinen teos IÄI. Osa siitä sijaitsee metsäasemalla Juupajoella, osa Viikin kampuksella Helsingissä.

”Sekä taiteilijat että tutkijat vuodattavat verta, hikeä ja kyyneleitä. He hakkaavat päätään seinään ja vaipuvat epätoivoon, mutta aina silloin tällöin molemmat kokevat valaistuksen hetkiä. Sekä tiede että taide vaativat tarkkuutta ja jatkuvaa hienosäätöä. Ja lopulta, kummankin alan tekijöiden pitää päättää se hetki, jolloin työ on valmis.”

Näin kuvaili meteorologian professori tutkijoiden ja taiteilijoiden työtä elokuussa. Meneillään oli Hyytiälässä sijaitsevan SMEAR II -aseman 25-vuotisjuhla, jossa julkistettiin myös taiteilijakaksikko tuore teos IÄI.

Tutkimuskoordinaattori Ilmakehätieteiden instituutti INARista on pohtinut paljon tieteen julkikuvaa: tiede näyttäytyy usein kliinisenä ja teoreettisena ja tutkijat ovat kiinni graafeissa ja diagrammeissa. Taiteilija sen sijaan voi keksiä tiedolle ja luvuille aivan erilaisen esitystavan.

Taiteilija ei kuitenkaan ole tieteen tulkki tai kuvittaja. Kyse on vuorovaikutuksesta, Juurola tähdentää.

— On inspiroivaa, kun tutkimusta katsotaan aivan eri näkökulmasta. Minulle iso viehätys on siinä, että omaa tuttua ajatuksenjuoksuani haastetaan. Se avartaa ajatteluani ja tuottaa minulle iloa.

Ilmakehätieteilijöiden taideyhteistyö on tuonut Hyytiälän metsäasemalle ajatuksia avartavia teoksia jo useamman vuoden ajan kautta. Se käynnistyi jo vuonna 2006, kun kuvataiteilija otti yhteyttä tutkijoihin saadakseen tietoa metsien ekologiasta ja hiilen kierrosta. Tutkimuksesta inspiroituneita Haapojan teoksia nähtiin sittemmin muun muassa Venetsian biennaalissa.

Kadehdittava vapaus

Vuodesta 2012 Ilmastopyörteellä on ollut oma kuraattori, . Hän edistää tutkijoiden ja taiteilijoiden kohtaamisia, tukee taiteellisia prosesseja ja etsii taiteilijoille sopivia tiedekumppaneita. Taipale myös järjestää näyttelyitä ja tapahtumia.

— Ilmapiiri INARissa on erittäin myönteinen toiminnalle. Tutkijoilta on löytynyt hyvin aikaa vuoropuheluun taiteilijoiden kanssa.

Vaikka taiteilijoiden ja tutkijoiden työssä on yhtäläisyyksiä, erona ovat esitysfoorumit ja –formaatit: tutkijoita sitovat tieteen lainalaisuudet. Joskus he saattavat kadehtia taiteilijan vapautta, Taipale kertoo.

— Kohtaamisista molemmat voivat saada inspiraatiota ja ymmärrystä. Taideteokset voivat myös viedä tutkimuksen viestiä uusille areenoille.

Suolla sauvomassa

Hyytiälän työpajoihin on osallistunut tutkijoita, taiteilijoita ja opiskelijoita. Vetäjinä on toiminut sekä taiteilijoita että tutkijoita, ja tutkijat ovat opettaneet taiteilijoille esimerkiksi mittauslaitteiden käyttöä.

Ulla Taipaleen mieleen on jäänyt erityisesti taiteilija vuonna 2017 ohjaama Holding Space with Peat -työpaja, jossa osallistujat ottivat fyysistä kontaktia suoekosysteemiin ja tarpoivat sauvojen kanssa Hyytiälän läheisellä Siikanevan suolla.

— Se oli sykähdyttävää. Saamamme palautteen perusteella suo oli osallistujille vahva kokemus.

Teetä puiden katveessa

Hyytiälässä on taiteilijaresidenssi, jonka ensimmäinen haltija oli saksalainen . Hän halusi tavata tutkijoita ja keskustella heidän kanssaan, mutta se ei ollut aivan helppoa, koska tutkijat viipyvät asemalla vain päiviä ja ovat sinä aikana kiireisiä.

Taiteilija rakensi tutkimusmetsään pöydän, jonka ääressä hän tarjosi tutkijoille teetä ja kutsui näitä juttelemaan työstään.

— Monet tutkijat ovat kertoneet, että he kokivat nämä keskustelut tosi hedelmällisiksi, kertoo Taipale.

Meyer-Brandis teki keskustelujen pohjalta kyberneettisen installaation Teacup Tools, joka käyttää aerosolimittausten dataa. Teos on sittemmin ollut esillä Sveitsissä, Espanjassa, Itävallassa, Saksassa ja Suomessa. Se myös voitti kunniamaininnan kansainvälisessä Ars Electronica -taidekilpailussa vuonna 2015.

Tunne ja numerot

Uudeksi residenssitaiteilijaksi on valittu irlantilainen , mutta hän ei ole vielä päässyt saapumaan paikalle koronarajoitusten takia.

Lisäksi taiteilija ja hänen työryhmänsä Band of Weeds ovat aloittaneet tänä syksynä uuden teoksen, joka tulee osaksi Ilmastopyörre-ohjelmaa. Tarkoituksena on muuntaa aseman seurantadataa teoksen lähdemateriaalina toimivaksi ääneksi. Teoksen on määrä valmistua ensi vuonna.

— Kaikki tutkijat eivät ole kiinnostuneet taiteesta eivätkä kaikki taiteilijat tieteestä. Mutta jos kemiat kohtaavat, voi tulla uusia oivalluksia. Taideteosten kautta ne välittyvät yleisölle, joka ei välttämättä lue tieteellisiä artikkeleita, Taipale pohtii.

Tutkija saattaa toisinaan myös pettyä, koska taideteos on taiteilijan, eikä tutkija voi sanella, millainen sitä tulee. Taiteilijan keino välittää tietoa voi silti olla tehokas. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta on tarjolla paljon lukuja ja faktaa, mutta tunne on usein vaikuttavampi kuin numerot.

Kirjoitusta metsässä

Koneen Säätiön tuella Hyytiälään tilattiin taideteos IC-98:lta eli Patrik Söderlundilta ja Visa Suonpäältä. Ilmastotutkijoiden lailla myös IC-98 käsittelee pitkiä ajanjaksoja ja ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon ja yhteiskuntaan. IC-98:lla on myös useita muita julkisia teoksia, jotka sijaitsevat taidelaitosten ulkopuolella.

IÄI-taideteoksen toteuttivat IC-98:n kanssa runoilijat Mikael Brygger, Henriikka Tavi ja Olli-Pekka Tennilä, luontokartoittaja Jyrki Lehtinen, kuvanveistäjä Andrei Baharev sekä perinnerakentaja Kaius Paetau.

Teos koostuu 38 sanasta tai tavusta, jotka on kaiverrettu puihin ja kiviin Kuivajärven luonnonmetsässä Hyytiälässä. Vain yksi puista on elävä, ja sen kaiverrukseen haettiin erityislupa aseman johtajalta.

Kolme kaiverruksista sijaitsee Viikin kampuksella Metsätieteiden talossa ja sen lähiympäristössä.

Raikasta ilmaa

IÄI-teokseen kuuluu kartta, jonka avulla kaiverrukset voi löytää metsästä. Taipale neuvoo varaamaan etsintään ainakin pari tuntia.

— Sanoja voi kirjoittaa ylös tai kuvata. Voi myös haahuilla erittäin kauniissa metsässä, eksyä sinne ja unohtaa kaikki sanat.

Teoksen julkistamistilaisuus elokuussa oli mieleenpainuva kokemus, Ulla Taipale kertoo.

— Kuuntelimme auditoriossa juhlapuheita. Meillä oli maskit, oli kuuma päivä ja olotila oli ahdistava. Sitten siirryimme IÄI-teoksen avajaisiin keskelle metsää. Se vapautumisen tunne oli pysäyttävä. Ja se ymmärrys siitä, miten tärkeää on hengittää raikasta ilmaa.

Siinä oltiin ilmakehätieteiden ytimessä, taiteen äärellä.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2020.
Biotaidetta pohjoisessa

Myös tekee yhteistyötä taiteilijoiden kanssa. Suomen biotaiteen seura perustettiin asemalla vuonna 2008, ja siitä lähtien aseman taiteilijaresidenssissä on työskennellyt joka vuosi kymmeniä taiteilijoita eri puolilta maailmaa.

Taiteilijoita tulee Kilpisjärvelle etenkin hiljaisina aikoina, jolloin asema ei täyty opiskelijoista ja tutkijoista. Seuran ja yliopistojen kanssa on järjestetty biotaiteen kursseja taiteilijoille ja taideopiskelijoille, mutta osa myös taiteilijoille ja tutkijoille.

Kilpisjärvellä pääsee myös biotaidenäyttelyihin.

— Yksi kaveri jäädytti värikkäästä vedestä keväällä sulavia aurausviittoja, ja eräs taiteilijapari videoi pakkasessa jäätyviä saippuakuplia. Oli myös taiteilija, joka valmisti jäniksen papanoista jäniksen muotoisen teoksen, aseman va. johtaja kertoo.

Taiteilijat ovat lähteneet tutkijoiden matkaan maastoon ja kuvanneet laboratoriossa vesieliöitä mikroskoopin läpi. Tutkijat ovat kertoneet työstään ja opettaneet mittauslaitteiden käyttöä. Kilpisjärvi on saanut taiteen kautta myös kansainvälistä näkyvyyttä.

— Turrumme helposti omiin maisemiimme. Kaamoksen värejä, revontulia ja hetkessä puhkeavaa kevättä alkaa pitää itsestään selvinä. Taiteilijat herättelevät meitä katsomaan tuttuja ympyröitämme eri vinkkelistä ja näkemään kauneutta yllättävissäkin paikoissa.