Suuret maatilat laajentavat edelleen – voittoa vaikea saada lyhyellä tähtäimellä

Suomen maatiloilla merkittävin laajentamista selittävä tekijä on tilan alkuperäinen koko eli alkujaan suuret tilat ovat myös todennäköisimpiä laajentajia, ilmenee Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta. Tuotantosuunnalla tai tukialueella ei ole huomattavaa vaikutusta, kun tilaa aiotaan laajentaa. VTM Antti Hyvärisen väitöskirja tarkistetaan maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 18. maaliskuuta.

Maatalouden rakennekehitys edellyttää laajentavilta tiloilta investointeja. Hyvärisen väitöstutkimuksen mukaan näyttää siltä, etteivät laajennukset lyhyellä tähtäimellä keskimäärin lisää voittoja. Tästä huolimatta laajennuksia toteutetaan.

- Syinä voivat olla sopeutumiskustannukset tai se, että viljelijät kokevat investointituen vaikutuksen ja poistot päätöksenteossaan eri tavoin kuin ne kannattavuuskirjanpidossa käsitellään. Lisäksi lyhyen tähtäimen voittojen uhraaminen voi olla viljelijän strateginen valinta, jossa laajennusten tavoitteena on pysyä mukana ”pudotuspelissä” ja jatkaa tuotantoa, Hyvärinen sanoo.   

Tutkimuksen mukaan keskimääräisen investoinnin koko kasvaa voimakkaasti ja kokonaisinvestointien määrä vaihtelee eri vuosina rajusti. Tilat jakautuvat kokoaan investoinneilla kasvattaviin tiloihin, korvausinvestoinnit suorittaviin sekä niihin, joiden käyttöomaisuuden määrä pienenee poistojen seurauksena. 

- Laajentavilla tiloilla investoinnit keskittyvät tietyille vuosille. Pääoman määrän sopeuttaminen ei siis tapahdu tasaisesti, Hyvärinen sanoo.

Hyvärinen tarkasteli tilakohtaisesti Suomen kannattavuuskirjanpidon aineistoa 14 vuoden aikajaksolta.

Nollainvestoinnit kielivät lopettamisesta

Väitöstyössä havaittiin, että tilan pääoman määrän aiempi kehitys auttaa ennakoimaan tulevia investointeja: Tehdyt laajennukset ennakoivat laajennuksia jatkossakin. Tämä voi heijastavaa viljelijän valitsemaa pitkän aikavälin strategiaa.

- Nollainvestoinnit puolestaan ennustavat tilan putoamista pois kannattavuuskirjanpidosta, mikä kertonee toiminnan lopettamisesta, Hyvärinen toteaa.    

Suomalaisessa maataloudessa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ollut meneillään voimakkaan rakennekehityksen aika. Tilojen lukumäärä on vähentynyt voimakkaasti, mutta toisaalta monet jatkavista tiloista ovat laajentaneet tuotantoaan merkittävästi. Suomen maatalouden kustannuskilpailukyvyn on oletettu kärsivän kansainvälisessä vertailussa keskimäärin pienestä tilakoosta. Tilakoon kasvattaminen on nähty tarpeelliseksi ja rakennekehitystä on koetettu vauhdittaa myös julkisen vallan toimenpiteillä.

VTM Antti Hyvärinen väittelee 18.3.2016 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Suomen maatalouden rakennekehitys tilakohtaisen pääoman kysynnän ja investointien näkökulmasta - Suomen kannattavuuskirjanpitoaineiston vuosiin 1998–2011 perustuva tarkastelu". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, sali 12, 3. kerros, Fabianinkatu 33, Helsinki.

Vastaväittäjänä on professori Jarkko Niemi Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori John Sumelius.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Taloustieteen laitoksen julkaisuja. 
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.