Helsingin yliopiston uusi geofysiikan professori Petteri Uotila on erikoistunut mallintamaan valtamerten jäätilannetta. Silti Itämeren hyvä jäätalvi tuli hänellekin yllätyksenä monen leudon talven jälkeen.
— Itämeri on niin pieni allas, että sen jääpeitteen käyttäytymistä on vaikea ennustaa tarkasti viikkoa kauemmas, Uotila kertoo.
— Oikeastaan kaikki riippuu Pohjois-Atlantin säätilasta ja siitä, miten lämmintä ilmaa sieltä kulkeutuu.
Mikään valtaisa yllätys jäät eivät kuitenkaan olleet.
— Vastaavia talvia tulee silloin tällöin, edellinen ankara jäätalvi oli 2011, Uotila huomauttaa.
Uotilan tutkimusaiheisiin kuuluu muun muassa paljon keskusteltu hypoteesi, jonka mukaan muuta ilmastoa nopeammin lämpenevä Pohjoinen jäämeri vaikuttaa säähän etelämpänä, esimerkiksi Euroopassa. Nykyisen ymmärryksen mukaan hypoteesi näyttäisi pitävän paikkansa.
Itämeren jäätalvien lisäksi Uotilaa kiinnostaa isojen merialueiden kehitys. Hän on mukana rakentamassa eurooppalaista ilmastomallia EC-Earthia. Se on yksi noin kahdestakymmenestä suuresta ilmastomallista. Uotilan mukaan mallit täydentävät hyvin toisiaan.
— Mielenkiintoinen havainto on ollut, että ilmastomallit tuppaavat ennustamaan parhaiten sen alueen ilmaston, jossa ne on rakennettu. Yhdessä ne kuitenkin tukevat toisiaan, Uotila kuvaa.
Uotilalla on tästä omaa kokemusta: hän vietti kymmenen vuotta Australiassa, jossa hän osallistui sikäläisen ilmastomallin kehitykseen.
EC-Earthin kaltaisten mallien etu on skaalattavuus. Niiden eri versioilla voidaan mallintaa niin ilmastonmuutoksen kaltaisia pitkän aikavälin prosesseja kuin vaikkapa jäätilannetta laivaliikenteelle. Erona on mittakaava – yleissäätilaa voidaan ennustaa vuodenajoittain, mutta tarkkaa jäätilannetta vain noin viikko kerrallaan.
— Tätä voisi kuvata ilmaston ja sään eroksi. Ilmasto on se, mitä odotetaan, sää sitä, mitä saadaan, Uotila tiivistää.
Vaikka Uotila tutkii arktista aluetta, hän tekee pääosan tutkimuksestaan tietokoneella työpöytänsä ääressä. Hän nostaa silti havaintojen tarkentumisen alan tärkeimmäksi kehityskuluksi.
— Aiemmin havainnot tehtiin pistomaisesti siellä, missä nyt vaikka laiva sattui liikkumaan. Satelliitit ja itsenäiset mittauspoijut ovat parantaneet tilannetta valtavasti, Uotila kertoo.
Parempien havaintojen perusteella myös malleja voidaan parantaa. Uotila työskentelee parhaillaan Pohjois-Atlantin kiertoliikkeen kanssa. Aiemmassa versiossa liike oli mallinnettu turhan heikoksi, mutta nyt tilannetta parannetaan vastaamaan havaintoja.
Muutoksen hienosäätö ei ole aivan yksinkertaista. Edessä onkin monta ajoa tieteen tietotekniikan keskuksen supertietokoneilla.