Professori Paolo Laj – Puhtaan ilman paradoksi ja muita aerosolien mysteereitä

Ilmakehätutkija Paolo Laj ei täysin ymmärrä aerosolien ja pilvien vuorovaikutusta, mutta ei sitä ymmärrä kukaan muukaan. Kokonaiskuvaan tarvitaan vertailukelpoisia havaintoja ympäri maailmaa.

Yksi ilmakehän lämpenemisen suurista arvoituksista on pilvien ja aerosolien vuorovaikutus. Se on aihe, jota Helsingin yliopiston uusi ilmakehätutkimuksen ja aerosolifysiikan professori Paolo Laj on tutkinut 1980-luvun lopulta alkaen.

Tiedetään, että ilman pienet aerosolihiukkaset vaikuttavat pilviin. Vielä on epäselvää, miten tämä kytkeytyy ilmaston lämpenemiseen.

— Noin puolet ilmakehän aerosoleista on ihmisten tuottamia. Tutkimustemme perusteella voimme sanoa, että nämä aerosolit vuorovaikuttavat pilvien kanssa. Emme kuitenkaan ymmärrä, miten kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen, Laj toteaa.

Aerosoleihin liittyy myös paradoksi. Koska suurin osa ilman epäpuhtauksista on vaaleita, ne heijastavat auringonvaloa pois ja itse asiassa viilentävät ilmaa.

— Tässä kohden täytyy sitten miettiä, mitä halutaan. Onko tärkeämpää mahdollisimman puhdas ilma vai valon heijastaminen pois? Laj kysyy.

— Ilma Euroopan kaupungeissa on nyt selvästi puhtaampaa kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten. Muulla maailmassa tilanne tosin heikkenee edelleen.

Aerosolit vaikuttavat ilmastonmuutokseen maailmanlaajuisesti. Niinpä tutkimukseen tarvitaan pitkiä havaintosarjoja eri puolilta maailmaa. Aerosolit hajoavat usein nopeasti ja ovat herkkiä sään muutoksille. Yksittäiset havainnot jäävät siksi helposti paikallisen satunnaisvaihtelun alle.

Viimeiset viisitoista vuotta Laj onkin käyttänyt rakentaen globaalia aerosolimittausverkostoa, jossa muutoksia mitataan yhteneväisillä tavoilla ja tiedot jaetaan avoimesti. Laj on professori Grenoblen yliopistossa Italiassa mutta hoitaa puolittaista professuuria myös Helsingin yliopiston ilmakehätutkimuksen yksikössä, joka koordinoi verkoston eurooppalaisia havaintomateriaaleja.

Omaa tutkimusta hän ennättää tehdä lähinnä Boliviassa, jossa hän on ollut perustamassa havaintoasemaa yli viiden kilometrin korkeudelle vuoristoon.

— Bolivian asema antaa kiinnostavan näkökulman muutokseen. 3,5 kilometrin korkeudessa sijaitseva La Paz on kasvanut nopeasti lähes kahden miljoonan ihmisen kaupungiksi. Havaintoasema auttaa meitä seuraamaan, miten tämä vaikuttaa vuoristoilman aerosoleihin ja hiileen.

Entä miten suuri on kolmessa maassa työskentelevän professorin oma hiilijalanjälki?

— Kyllä se on liian iso. Lähes kaikilla ilmastotutkijoilla on. Tämä on valitettavaa, mutta työ on luonteeltaan kansainvälistä. En voisi tehdä sitä matkustamatta, Laj toteaa.