Konfliktit kärjistyvät tietyillä alueilla Afrikkaa
Tutkijat tunnistivat suurimman riskin alueet ja toteavat, että suoja-aidat ja muut suojelutoimet kannattaisi keskittää juuri näille alueille.
Apulaisprofessori Enrico Di Minin, Helsinki Lab of Interdisciplinary Conservation Science-tutkimusryhmän johtaja Helsingin yliopistosta korostaa, että ihmisen toiminta muuttaa merkittävästi norsujen ja leijonien elinalueita.
Tutkimuksen mukaan 82 prosenttia leijonista ja norsuista elää alueilla, joissa ihmisen toiminta laajenee ja tuo lisää painetta.
– Vakavan konfliktiriskin alueiksi (alue, jossa korkea väestötiheys, paljon peltoa sekä karjaa) luokittelimme 9 prosenttia pinta-alasta, mukana oli 18 maata. Näillä alueilla kuitenkin eli 74 prosenttia Afrikan leijonista ja 41 prosenttia norsuista, sanoo Di Minin.
Afrikkalainen Metsänorsu on äskettäin luokiteltu kriittisesti uhanalaisiksi ja Savanninorsu uhanalaisiksi IUCN: n punaisessa luettelossa, kun taas afrikkalainen leijona on luokiteltu haavoittuvaksi lajiksi. Suurin uhka näille lajeille ovat kostotoimet, joita tehdään, kun leijonat ovat tappaneet karjaa tai norsut tuhonneet satoa. Norsut ja leijonat myös tappavat kymmeniä, jopa satoja ihmisiä vuosittain.
– Huomasimme, että norsuja ja leijonia on nyt eniten alueilla, joilla ihmisten väestötiheys on pienin. Kansallisessa mittakaavassa leijonapopulaatioita on enemmän maissa, joissa suojelun rahoitus on suurempi ja norsujen lukumäärä suurempi maissa, joissa bruttokansantuote asukasta kohden on korkeampi, toteaa professori Rob Slotow KwaZulu-Natalin yliopistosta Etelä-Afrikasta. Konfliktin riski on suurin erityisesti Itä- ja Länsi-Afrikka, hän jatkaa.
Suoja-aidat ovat kannattava investointi
Erilaisia keinoja konfliktien torjumiseksi on kokeiltu, mutta tässä tutkimuksessa arvioitiin suoja-aitojen kannattavuutta ja tutkijat laskivat aitoihin sijoitetun pääoman tuottoastetta. Aitojen rakentaminen ja ylläpito on erittäin kallista, mutta ne torjuivat tehokkaasti ristiriitoja villieläinten ja ihmisten välillä ja ne osoittautuivat kannattavaksi sijoitukseksi.
– Tuloksemme osoittavat, että suoja-aidat antaisivat huomattavan tuoton sijoituksille vähentämällä karjan menetystä ja satovahinkoja, erityisesti Tansaniassa, Etiopiassa ja Keniassa, sanoo professori Craig Packer Minnesotan yliopistosta Yhdysvalloista.
Toisaalta tutkijat huomasivat, että lähes 10 000 km suoja-aitaa on rakennettu seuduille, joissa eläimet eivät muutenkaan pystyisi elämään tiheän asutuksen vuoksi.
Tutkijat muistuttavat, että aitoja rakennettaessa on vältettävä uhanalaisten lajien elinympäristöjen lopullista pirstoutumista ja toisaalta otettava huomioon paikallisten asukkaiden arvot, mieltymykset ja motivaatio.
– Tarvitaan rohkeaa strategiaa, jotta jäljellä olevat leijonien ja norsujen elinympäristöt pystytään säilyttämään, kun Afrikan väestönkasvu kiihtyy tällä vuosikymmenellä, toteaa apulaisprofessori Enrico Di Minin.
Referenssi:
Lisätietoja: (englanniksi)
Twitter: @EnTembo; @HELICS_Lab @helsinkiuni