Haastattelu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2024.
Parikymppinen Leake Hangala saapui Suomeen vuonna 1976 niskassaan kovat odotukset. Suomi oli luvannut rahoittaa hänen ja kymmenien muiden Namibian vapautusliike Swapon stipendiaattien koulutuksen. Kun Namibia itsenäistyisi, valtion johtoon tarvittaisiin osaajia.
— Ensiksi mentiin ammattikouluun oppimaan suomea, sitten valittiin, mitä haluttiin opiskella, Hangala kertoo.
Luonnontieteistä innostuneena hän suuntasi geologiaan, maansa kannalta tärkeälle alalle.
— Namibia on aina ollut kaivosmaa. Silloin kaivettiin timantteja, kuparia, sinkkiä ja uraania.
Stipendiaatit kiersivät myös kertomassa Namibian itsenäisyyskamppailun tilanteesta ja tutustuivat tuleviin suomalaispoliitikkoihin. Opiskelu oli hankalaa, sillä luennoista piti selviytyä suomeksi.
Teknologiakaupan mahdollisuudet
Valmistuttuaan Hangala työskenteli YK:ssa ja Geologian tutkimuskeskuksessa. Kun Namibia vuonna 1990 itsenäistyi, seurasivat valtiolliset hallintotehtävät ja kansliapäällikön työ kaivos- ja energiaministeriössä.
Nyt Hangala on yksi maan tunnetuimmista teollisuusjohtajista.
Kehitysyhteistyö Suomen ja Namibian välillä on kasvanut tavalliseksi kahden valtion suhteeksi. Hangala tahtoisi vahvistaa niiden keskinäistä kauppaa.
— Afrikassa on paljon mahdollisuuksia. Jos Suomi ja EU eivät tartu tilaisuuteen, Kiina kyllä tarttuu.
Moni Afrikan maa tuottaa arvokkaita raaka-aineita, jotka käsitellään ulkomailla. Oikeilla teknologioilla koko prosessin voisi hoitaa lähtömaassa.
— Sellaista teknologiaa suomalaiset yritykset voisivat tuoda.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.