Varhaisten ihmisten elinympäristöt ovat evoluutiohistorian keskeinen ja kiistelty kysymys, josta on viime aikoina keskusteltu paljon. Uusia näkökulmia tähän kysymykseen tarjoaa tuore Quaternary Science Reviews -lehdessä julkaistu tutkimus, jossa suurten kasvinsyöjänisäkkäiden hampaiden ominaisuuksien perusteella mallinnettiin muinaista kasvillisuutta ja lämpötiloja.
Helsingin yliopiston johtama tutkimus on tehty yhteistyössä Granadan, Tarragonan, Zaragozan, Barcelonan, Salamancan, Madridin ja Tübingenin yliopistojen kanssa. Tutkimus liittyy Andalusian aluehallinnon rahoittamaan ja Granadan yliopistolta johdettuun Orce-projektiin (ProyectORCE), johon Helsingin yliopiston tutkijat ovat osallistuneet vuodesta 2017 alkaen. Projektin tehtävänä ovat Orcen alueen arkeologiset/paleontologiset kaivaukset ja niihin liittyvä tutkimustyö Andalusiassa, Espanjassa.
– Tutkimuksessa käytettiin suurten nisäkkäiden hampaiden ominaisuuksia sadannan, lämpötilan ja kasvillisuuden tuottavuuden rekonstruoimiseen varhaisten ihmisten elinympäristöissä varhais- ja keski-pleistoseeniajan Euroopassa, keskittyen Guadix-Bazan sedimentaatioaltaan alueeseen Andalusiassa, Espanjassa, sanoo akatemiatutkija Juha Saarinen Helsingin yliopistosta.
Guadix-Bazan altaassa on useita nisäkäsfossiililöytöpaikkoja, jotka ulottuvat ajanjaksolle noin 4.5 miljoonaa vuotta - noin 400 000 vuotta sitten, ja niihin kuuluu kaksi vanhimpiin kuuluvaa ihmisen suvun (Homo) edustajien löytöpaikkaa Euroopassa (Barranco León ja Fuente Nueva 3 Orcen kaupungin lähistöltä, jotka on ajoitettu noin 1.4 - 1.2 miljoonan vuoden ikäisiksi).
Ympäristöt Guadix-Bazan alueella vaihtelivat nisäkkäiden hammasominaisuuksien perusteella arvioituna nykyisen kaltaisesta kuivasta, pensastoisesta metsästä kosteampiin Välimeren ilmaston metsiin.
Ihmislöydöt keskittyvät löytöpaikoille, joissa kasvillisuuden tuottavuus oli nykyistä hieman korkeampi. Näin on esimerkiksi varhaisimmilla ihmislöytöpaikoilla Barranco Leónissa ja Fuente Nuevassa.
– Nisäkkäiden hampaiden kulumista analysoimalla totesimme että Orcen varhaisimmilta ihmislöytöpaikoilta löytyy hyvin vähän viitteitä heinäkasveja syöneistä nisäkkäistä, mikä osaltaan vahvistaa hampaiden ekometristen ominaisuuksien perusteella saatua tulkintaa siitä että ympäristöt eivät olleet afrikkalaisten heinäkasvivaltaisten savannien kaltaisia, vaan muistuttivat Välimeren metsiä joissa kenttäkerros ei ole heinäkasvivaltainen, ja kasvillisuutta hallitsevat kesäkauden kuivuutta sietävät puut ja pensaat, sanoo Saarinen.
Tämä on keskeinen havainto, koska se osoittaa, että varhaisimmat ihmisten elinympäristöt Afrikan ulkopuolella olivat ilmaston ja kasvillisuuden puolesta usein erilaisia kuin trooppisen Afrikan heinäkasvivaltaiset savannit.
Suurten kasvinsyöjänisäkkäiden hampaiden ominaisuuksien perusteella mallinnettiin myös laajemmassa maantieteellisessä mittakaavassa oloja, joissa varhaiset Homo-suvun edustajat keskimäärin esiintyivät varhais- ja keski-pleistoseeniajan Euroopassa. Tätä varten aineistoa analysoitiin koko Euroopan alueelta, kattaen kaiken kaikkiaan lähes 100 löytöpaikkaa. Malli perustuu kasvinsyöjänisäkkäiden hampaiden kasvillisuudesta (ja siten ilmastosta) kertovien ominaisuuksien, sekä ruumiin koon, jakautumiseen nisäkäsyhteisöissä, ja niiden vertailuun sekä ihmislöytöpaikoilla että fossiililöytöpaikoilla, joilta ei tunneta merkkejä varhaisten ihmisten läsnäolosta.
Tulosten perusteella varhaiset ihmiset esiintyivät monenlaisissa ympäristöissä, mutta keskittyivät varsinkin varhaisessa leviämisvaiheessa ympäristöihin, joissa hammasominaisuuksien jakautuminen viittaa suhteellisen leutoon ilmastoon ja monimuotoisiin, ainakin osittain puustoisiin ympäristöihin. Myös myöhemmässä vaiheessa, ihmisten jo vakiinnuttua Eurooppaan keski-pleistoseeniajalla, ihmiset puuttuivat joiltain löytöpaikoilta, joissa nisäkkäiden ominaisuudet viittaavat erityisen ankariin (kylmiin, kuiviin tai molempiin) olosuhteisiin.
Alkuperäinen artikkeli:
Pliocene to Middle Pleistocene climate history in the Guadix-Baza Basin, and the environmental conditions of early Homo dispersal in Europe, Juha Saarinen et al. Quaternary Science Reviews, Volume 268, 15 September 2021, 107132, https://doi.org/10.1016/j.quascirev.2021.107132
Lisätietoja:
Akatemiatutkija Juha Saarinen, juha.saarinen@helsinki.fi, puhelin +358 405096977