Tutkimustyön päämääränä on kehittää ilmakehätieteessä käytettäviä matemaattisia menetelmiä ja soveltaa niitä konkreettisiin ilmakehäfysiikan ongelmiin.
- Kahden luonnontieteen alan huippututkijoiden yhteistyöllä voimme ottaa tärkeän askeleen eteenpäin ilmakehän ymmärtämisessä, pohtii dekaani Jouko Väänänen Helsingin yliopistosta.
Matematiikka ja ilmakehätiede ovat tutkimuksen painopistealoja Helsingin yliopistossa
Helsingin yliopisto tunnetaan maailmalla vahvasta osaamisesta ilmakehätutkimuksessa ja matematiikassa. Sen matematiikan ja tilastotieteen laitoksen tutkijoita työskentelee kahdessa Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksikössä, joissa tutkimuksella on suora yhteys ilmakehätieteeseen.
- Tällaisia ovat turbulenssin ja epätasapainosysteemien teoria, adaptiiviset MCMC-menetelmät eli Markovin ketjujen Monte Carlo -menetelmät, adaptiivinen eli mukautuva optiikka ja satunnaisen väliaineen sirontateoria, Jouko Väänänen kertoo.
Ilmakehätieteissä huippututkimusta tehdään biosfäärin ja ilmakehän aineen ja energian vaihdon mittauksessa ja mallinnuksessa sekä ilmakehän molekyylitason mallien kehittämisessä. Näissä matemaatikkojen osaamiselle on paljon sovelluskohteita.
- Tämän voi myös kääntää niin, että ilmakehätieteen kysymykset voivat luoda uusia matemaattisia tutkimusongelmia, samalla tavoin kuin uudet genomin mittaamisen tekniikat ovat muuttaneet tilastotieteen klassisia kysymyksenasetteluja, Väänänen sanoo.
Uuden rahoituksen saaneet vastuulliset tutkijat ovat akatemiaprofessorit Antti Kupiainen ja Matti Lassas matematiikan ja tilastotieteen laitokselta sekä professori Hanna Vehkamäki ja akatemiaprofessori Timo Vesala fysiikan laitokselta.
Lisätietoja antaa dekaani Jouko Väänänen, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, 040 513 8278, jouko.vaananen@helsinki.fi
Minna Meriläinen-Tenhu, 050 415 0316, @MinnaMeriTenhu, minna.merilainen@helsinki.fi