Maantiede ei tarjoa knoppiratkaisuja, mutta tässä kyteekin tieteenalan vahvuus: monitahoisten globaalien kysymysten, kuten ilmastonmuutoksen tai konfliktien tarkastelu vaatii maantieteelle tyypillistä systeeminäkökulmaa.
– Koulun maantieteen tunnilla oppilaille ei kuitenkaan välttämättä avaudu maantieteen laaja-alaisuus. Siksi nuorelle ei ehkä tule mieleen tulla opiskelemaan maantiedettä, sanoo Noora Pyyry.
Oppiminen on aina maantieteellistä
– Vaikka esimerkiksi ympäristöasiat ovat tänä päivänä paljon esillä, väitän, että opitun merkitys jää pinnalliseksi, ellei nuori ole luonut omakohtaista suhdetta asuttamaansa maailmaan. Tunteiden rooli oppimisessa on keskeinen. Kun tutkimuspohjainen tieteenalakohtainen tieto kytketään nuorelle tärkeisiin aiheisiin ja paikkoihin, saa hän kouluopetuksesta sekä eväät, että kyvyn vaikuttaa aktiivisesti maailman asioihin, sanoo Pyyry.
Pyyry on taustaltaan maantieteilijä, mutta väitteli kasvatustieteestä Helsingin yliopistossa vuonna 2015. Väitöstyössään hän kehitti tutkimuksen pohjalta hengailun maantiedon oppimisprojektin 9.-luokan maantiedon opetuksen yhteyteen. Ideana oli osoittaa nuorille, että heidän omat arkikokemuksensa ovat tärkeitä myös koulun näkökulmasta ja linkittää maantiedon oppimistavoitteita oppilaille mielekkääseen teemaan.
– Lähden kehittämään maantieteen opettajankoulutusta tutkimus edellä ja korostamaan tieteenalan keskeistä roolia tämän päivän polttavien kysymysten ratkaisemisessa, sanoo Pyyry. Hän on kokoamassa tutkimusryhmää, joka tulee keskittymään siihen, miten erilaiset maantieteelliset todellisuudet ja ympäristöt ottavat aktiivisesti osaa oppimiseen.
Helsingin yliopiston maantieteen osastolla on alkanut syksyn opetus ja tällä lukukaudella Pyyry opettaa Nuorten maantiedettä Geographies of Young People, GEOG-338, joka on maisterivaiheen kurssi tuleville maantiedon aineenopettajille ja muille maisteriopiskelijoille. Kurssilla pitää vierailuluennon esimerkiksi professori Tracey Skelton, joka on yksi lasten ja nuorten maantieteen suurista nimistä maailmalla. Kaikki opetus on tänä syksynä verkossa, joten vierailuluentojen järjestäminen on koronatilanteen kautta tullut entistä luontevammaksi.
Opettaja törmää nuorten pahoinvointiin
– Aineenopettajankin on hyvä ymmärtää nuorten todellisuutta, sanoo nuorten kanssa osallistavaa tutkimusta Helsingissä ja San Franciscossa tehnyt Pyyry.
Pyyry haluaa muistuttaa tuleville aineenopettajille, että nuori pitää nähdä nuorena, jonka elämä on tärkeää tässä ja nyt. Nuori ei ole vain opetuksen kohde, johon kaadetaan tietoa.
Noora Pyyry kertoo, että hänen oma polkunsa tutkijaksi ei ole ollut suoraviivainen, vaan siihen on liittynyt paljon etsiskelyä, pohdiskelua ja hengailuakin. Hän näkee tämän väljyyden ja mahdolliset ”harhapolutkin” vahvuutena, koska ajattelun kehittymiseen kuuluvat oleellisena osana erehdykset ja epäröinti uuden edessä. Samaa tilaa pohdiskelulle hän toivoo lapsille ja nuorille, kun he kasvavat tässä epävarmassa ajassa.
Tutkimus ja koulutus eivät ole irrallisia yhteiskuntaa ohjailevista taloudellis-poliittisista voimista. Pyyry pitää tärkeänä, että tutkimustieto saavuttaa koulun ja yhteiskunnalliset päättäjät, ja myös toisin päin: meidän on kuunneltava, mitä kouluissa ja maantiedettä opiskelevien nuorten elämässä tapahtuu. Tutkijat, virkamiehet, päättäjät, opettajat ja nuoret tarvitsevat sekä nykyisiä että myös uusia yhteistyöverkostoja.
– Myös maantieteen opetus on kärsinyt tehostamisen ja välineellistämisen paineista. PISA ym. -mittauksiin peilaava keskustelu koulutuksesta on valitettavan päämäärähakuista ja pelkään, että nuorille jää yhä vähemmän aikaa tiedettyjen totuuksien kyseenalaistamiseen ja oman ajattelun kehittämiseen. Onkin aiheellista kysyä, minkälaisia nuoria nykysysteemimme kasvattaa ja laajemmin sitä, millaista yhteiskuntaa ja elämää tavoittelemme, sanoo Noora Pyyry.
Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen osastolla on kansallinen vastuu peruskoulujen ja lukioiden aineenopettajien koulutuksesta maantieteen alalla.
– Vaikka oma taustani on ihmismaantieteessä, näen tämän uuden professuurin koko tieteenalan yhteisenä ja potentiaalisesti maantiedettä integroivana, sanoo Pyyry.