Maaliskuussa ystäväni vietti kuusivuotiaan lapsensa kanssa talvilomaa töistä ja päiväkodista. Lomailu kotona pandemia-ajan poikkeusoloissa ei tuntunut mieltä ylentävältä.
– Mitä ihmettä me tehdään, kun Luonnontieteelliseen museoonkaan ei pääse, ystävä puuskahti.
Normaalioloissa vierailu museossa olisi ilman muuta kuulunut lomasuunnitelmiin. Luonnontieteellinen museo on kuitenkin ollut muiden museoiden tapaan suljettuna koronapandemian vuoksi.
Etu-Töölössä sijaitseva Luonnontieteellinen museo on monelle helsinkiläiselle tärkeä osa kaupungin katukuvaa. Uusbarokkisen rakennuksen parvekkeella kahvitteli vuosien ajan kaksi puista kirahvia – minkä vuoksi osa kaveripiirini lapsista tuntee paikan edelleen kirahvimuseona. Aiemmin sen nimi olikin Eläinmuseo.
Luonnontieteellinen museo on osa Luonnontieteellistä keskusmuseota eli Luomusta, johon kuuluvat myös Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteelliset puutarhat. Niillä on tärkeä rooli uusien sukupolvien luonto- ja ympäristökasvatuksessa. Lisäksi ne ovat helsinkiläisille ja pääkaupungissa vieraileville rakkaita paikkoja virkistäytymiseen ja elämästä nauttimiseen.
Luita, joihin saa koskea
Luonnontieteellisen museon aulassa vieraat ottaa vastaan metrien korkuinen Afrikannorsu, lempinimeltään Elmeri. Se johdattelee ajatukset kakkoskerroksen pysyvään näyttelyyn, joka esittelee maapallon monimuotoista eläinlajistoa Amazonin sademetsistä Aasian kaukaisille vuoristoille.
Monelle pienelle museovieraalle norsu on tietenkin elämys jo itsessään.
Oikeita luita pääsee kokeilemaan kädestä pitäen museon opastetuilla kierroksilla. Moniin se tekee suuren vaikutuksen, kertoo suunnittelija Markku Liinamaa Luomuksen yleisöpalvelutiimistä.
– Kierroksilla voi kosketella karhun kalloa tai tunnustella, miten terävät kynnet karhulla on. Nämä ovat sekä aikuisista että lapsista usein museokäynnin mieleenpainuvimpia tilanteita, Liinamaa sanoo.
Lasten kiinnostus luihin on käynyt selväksi myös Suomen luonnosta kertovilla korona-ajan etäopastuksilla, joita museon oppaat ovat vetäneet koululuokille Zoomin välityksellä. Tunnelma videotapaamisessa on suorastaan sähköistynyt, kun opas on ottanut käsiinsä ketunkallon.
– Oppilaat ovat tapittaneet sitä silmä kovana. Luulen, että syynä on se, että luita ei pääse useinkaan koskemaan. Jos vaikka metsästä löytyy luita, vanhemmat luultavasti kieltävät ottamasta niitä käteen. Museossa luut on puhdistettu ja niitä on turvallista kosketella.
Museossa voi käydä myös omatoimisesti, mutta oppaan avulla tarjonnasta saa enemmän irti. Luonnontieteellisessä museossa on normaalioloissa kymmenen erilaista ennakkoon tilattavaa, maksullista opastusta eri aiheista ja erilaisille kohderyhmille.
Päiväkoti-ikäisille on esimerkiksi vuodenaikojen vaihteluun liittyvä opastus. Pienille koululaisille järjestetään Tunti tutkijana -opastusta, jossa lapset pääsevät kokeilemaan, millaista olisi tutkijan työ käytännössä. Vierailukohteiden lisäksi Luomus on Helsingin yliopistoon kuuluva tutkimuslaitos, jossa tutkitaan esimerkiksi eliölajistossa tapahtuvia muutoksia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnonympäristöihin ja jonka kokoelmat kattavat yli 13 miljoonaa näytettä. Tutkijan työn esittely on kierroksilla luonteva asia.
Lukiolaisille ja aikuisille oppaat vetävät kierroksia esimerkiksi evoluutiosta. Lähtökohtana kaikissa opastuksissa on se, että niissä ei esitellä yksittäisiä kasvi- tai eläinlajeja vaan laajempia teemoja. Esimerkiksi puutarhojen opastuksissa kerrotaan vieraslajeista ja niiden merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle.
Silmät auki ympäristön yksityiskohdille
Kaikissa kolmessa kohteessa tarjolla on myös ilmaisia kierroksia, työpajoja ja tapahtumia.
Opastusten ja muun ohjatun toiminnan tarkoitus on auttaa museokävijöitä ymmärtämään ympäristöä paremmin: avata silmiä ympäristössä oleville tarinoille ja yksityiskohdille ja opettaa luonnonlukutaitoa, Liinamaa kuvailee.
Normaalioloissa Luonnontieteellisen museon opastuksiin osallistuu yli 17 000 lasta ja aikuista joka vuosi. Se on suunnittelijalle ilonaihe. Yleisin kommentti opastuksen jälkeen nimittäin on, että näyttelystä tai kierroksesta ei olisi millään saanut niin paljon irti kuin oppaan kanssa.
Kävijälle iloa tuottaa se, kuinka monella tavalla Luonnontieteellisen museon tarjonnasta voi nauttia. Ystäväni on käynyt jopa treffeillä kasvitieteellisen puutarhan siimeksessä.
Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan kahvilasta, Kesäkahvila Kumpusta, puolestaan viime kesänä kaupungin parhaat korvapuustit. Tähän tulokseen tulin, kun olin varta vasten maistanut pullia yli kymmenestä helsinkiläisestä kahvilasta ja leipomosta.
Elämystä ei ollenkaan haitannut, että puutarhassa pullansa saa nauttia vanhassa kartanomaisemassa.
350 000 kävijää joka vuosi
Luomuksen kolmessa kohteessa vierailee vuosittain noin 350 000 kävijää.
Museossa ja puutarhoissa pidetään normaalisti vuosittain 850 tilattua opastusta. Niihin osallistuu yli 17 000 lasta ja aikuista.
Puutarhoissa on kesäisin myös ilmaisia opastettuja kierroksia. Koronakesänä 2020 Kaisaniemen puutarhan ilmaisopastuksissa kävi yli 600 ihmistä. Edellisenä vuonna vierailijoita oli yli tuhat.
Museossa on koulujen loma-aikoina ilmaista toimintaa, kuten työpajoja, joihin ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Niihin osallistuu vuosittain 5000–7000 ihmistä.
Lue lisää Luomuksen yleisökohteista ja niiden ohjelmasta täältä.