Nykyiset ympäristöhaasteet ja uudet, nousevat stressitekijät
Itämeren vanhat, tutut ympäristöhaasteet perustuvat vahvaan tieteelliseen empiiriseen näyttöön, niiden ympäristövaikutukset on hyvin dokumentoitu ja niiden aiheuttajat tunnetaan. Näihin haasteisiin kuuluvat:
• Rehevöityminen
• Ympäristölle haitalliset yhdisteet
• Vieraslajit (jo alueelle saapuneet)
• Ylikalastus
Uusia ympäristöhaasteita ei ole vielä kokonaan tunnistettu, eikä niiden kielteisiä vaikutuksia ole vielä täysin koettu. Uudet stressitekijät saattavat silti aiheuttaa merkittäviä haittoja tulevaisuudessa. Uusia haasteita ovat:
• Mikroroska
• Vedenalainen melu
• Uudet kemikaalit
• Liuennut orgaaninen aines (Dissolved organic matter, DOM)
Joidenkin stressitekijöiden olemassaolosta on tiedetty jo pitkään, mutta niihin on alettu kiinnittää enemmän huomioita viime aikoina, kun ymmärrys niiden vaikutuksista on kasvanut tai vaarojen todennäköisyys on lisääntynyt. Kuitenkin uusien ja vanhojen stressitekijöiden vuorovaikutussuhteet ja yhteisvaikutukset tunnetaan vielä huonosti.
Mikromuovit – Itämeren uusi haaste
Muoviroska hajoaa hyvin hitaasti ja on vakava ja kasvava ongelma Itämeren meriekosysteemeille. Sen lisäksi, että eläimet voivat tukehtua tai sotkeutua pakkausmuovin tai kalaverkkojen kaltaiseen isompaan muoviroskaan, meressä esiintyy mikroskooppista muoviroskaa (<5 mm partikkelit). Pienet merieliöt, kuten eläinplankton tai simpukat, voivat erehtyä luulemaan mikromuovia ravinnoksi. Muovilla voi nieltynä olla myrkyllisiä vaikutuksia joko johtuen muovimateriaalissa olevista ainesosista tai haitallisista lisäaineista, jotka liukenevat muovista eläinkudokseen.
Mikromuovi kerää myös pinnalleen korkeina pitoisuuksina muita meressä esiintyviä saasteita.
Mikromuovin lähteitä on useita. Rannoilta peräisin oleva muoviroska hajoaa pienemmiksi partikkeleiksi tai kulkeutuu hulevesien mukana mereen. Pieniä muovipellettejä käytetään hyvin yleisesti raaka-aineena muoviteollisuudessa ja esimerkiksi kosmetiikassa.
Miten uudet ja vanhat ongelmat tulisi ratkaista?
EU:n meristrategiadirektiivi, vesipuitedirektiivi, habitaattidirektiivi ja HELCOM:in Itämeren suojelun toimenpideohjelma sekä EU:n kalastus- ja maatalouspolitiikka muodostavat pääasialliset puitteet Itämeren suojelun politiikalle. Entistä yhtenäisempiä seurantamenetelmiä kuitenkin tarvitaan. Niiden avulla voidaan arvioida Itä- meren tilaa kansainvälisissä ja kansallisissa toimintapolitiikoissa kokonaisvaltaisella tavalla maalta merelle.
Itämereen liittyvän toimintapolitiikan ja päätöksenteon tulisi perustua viimeisimpään tieteelliseen tutkimukseen sekä vahvaan ymmärrykseen ekosysteemien rakenteista ja yhteiskunnallisista taustatekijöistä.
Itämeren hälyttävä tila on kansainvälinen ympäristöongelma, eivätkä edut ja kustannukset sen parantamiseksi jakaudu tasaisesti eri maiden ja sidosryhmien välillä.
Myönteinen asia on, että Itämeren maiden kansalaiset ovat hyvin tietoisia meren huonosta tilasta ja ovat valmiita edistämään toimia, joita tarvitaan puhtaamman meren puolesta. On arvioitu, että suunniteltujen suojelutoimien kokonaishyödyt olisivat ainakin 1,7-kertaiset kustannuksiin nähden.
Mitä on DOM?
Eräs Itämeren kasvavista uusista haasteista on liuennut orgaaninen aines (Dissolved Organic Matter, DOM), jonka ympäristövaikutuksia ei vielä tunneta. DOM tarkoittaa hiiliyhdisteitä, jotka ovat pienempiä kuin 0,45 mikrometriä. Itämeren DOMkuorma on peräisin valuma-alueelta. Lisääntyvä DOM havaitaan pääasiassa ruskeana materiaalina, joka vähentää näkyvyyttä pintavedessä. Tällä on mahdollisesti vaikutuksia esimerkiksi lajikoostumukseen sekä kalojen näkökykyyn.
Suuri osa DOM:sta on kuitenkin väritöntä, eikä sen vaikutuksia juuri tunneta. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että DOM:n määrä on kasvussa joissain Itämeren osissa. Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti valuma-alueeseen ja lisää DOM:n kulkeutumista mereen.
Mitä tehdä puhtaamman meren puolesta?
• Lisätään tietoisuutta uusista uhista, kuten mikromuovista, ja autetaan ihmisiä muuttamaan käytöstään esimerkiksi lisäämällä roskakorien mää- rää rannikkokaupungeissa ja rannoilla.
• Suositaan ruokavaliota, joka sisältää vähemmän lihaa.
• Otetaan käyttöön vihreitä teknologioita maataloudessa, esimerkiksi parannetaan lietteen talteenottokapasiteettia karjankasvatuksessa.
• Varustetaan jätevedenpuhdistamot suodattimilla, jotka vähentävät muovipartikkelien määrää. • Kannustetaan muoviteollisuutta luopumaan muoveista, joissa on myrkyllisiä ominaisuuksia.
• Toimeenpannaan tieteeseen perustuvia suojelutoimenpiteitä, jotka ovat kustannustehokkaita ja yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä. Tämä vaatii jatkuvaa tieteidenvälistä tutkimusta, integroitua analyysiä sekä tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua.
• Kannustetaan Itämeren maita pohtimaan uusia taloudellisia välineitä ravinnepäästöjen vähentä- miseksi. Nykyisellään Itämeren puhdistamisesta aiheutuvat kustannukset ja hyödyt jakautuvat epätasaisesti. Ilmastopolitiikasta tuttuja päästö- kauppaa ja puhtaan kehityksen mekanismeja voidaan tarkastella mahdollisina tapoina tasoittaa eroja.
• Lopuksi, katsotaan kauemmas sekä ajallisesti että paikallisesti. Ympäristöhistoria antaa meille näkö- kulmia sekä nykyiseen että tulevaan.
HENVI Science Days -ympäristötutkimuspäivät järjestettiin 11. kertaa 13.–14.5.2014 teemalla Itämeren uudet ja vanhat haasteet. Tilaisuuden järjesti Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen ja -opetuksen keskus HENVI. Tämän julkaisun tiedot perustuvat tilaisuudessa esiteltyihin tutkimustuloksiin ja tutkijapuheenvuoroihin, joita pitivät Christoph Humborg, Kari Hyytiäinen, Harri Kuosa, Kerstin Magnusson, Richard Tucker, Mari Walls, Tomasz Zylicz ja HENVI:n rahoittaman MULTIDOM-tutkimusohjelman tutkijat. Lue lisää HENVI:stä osoitteessa www.helsinki.fi/henvi.