Suomalaiselle puuselluloosalle on paperin lisäksi siis nyt löytymässä uusia käyttökohteita.
Ioniset liuottimet ovat orgaanisia suoloja, jotka koostuvat orgaanisesta kationista ja epäorgaanisesta tai orgaanisesta anionista. Näiden yhdistelmien tutkijana Kilpeläisen tutkimusryhmä on myös onnistunut liuottamaan puuta ilman, että puun molekyylirakenteet hajoavat. Liuottimet ovat siis varsin vahvoja, eivätkä reagoi helposti.
– Näen tulevaisuudessa monia tapoja eristää puun komponentteja toisistaan ja muokata niistä biohajoavia materiaaleja. Selluloosasta voidaan tehdä esimerkiksi lämmöllä muokattavia muovin kaltaisia kovia materiaaleja, hän sanoo. Tämä on tärkeää, koska öljy on käymässä vähiin.
– Uusien materiaalien kehittäminen on kemian perustutkimuksen anti tulevaisuudelle. Nykyään sitä tehdään yhteistyössä hyvinkin erilaisten ammattilaisten kanssa. Tämän työn aloitimme kuitenkin Alistair Kingin kanssa laboratoriossamme jo vuonna 2006.