Mikrobitutkija Lotta Purkamo luuli olevansa kova somettaja, mutta hänkään ei arvannut, mitä tieteen joukkorahoitus vaatii. Sosiaalisessa mediassa on suurin piirtein asuttava.
— Ei riitä, että on vähän kahvitauolla Facebookissa. Someviestintää pitää tehdä lähes työkseen ja todella panna itsensä likoon. Tutkijan on oltava hankkeen kasvot, hän kertoo.
Purkamo vetää hanketta, jossa kerätään joukkorahoitusta mikrobitutkimukseen Mesenaatti.me-palvelun pilottiprojektissa. Kampanja jatkuu vielä tämän viikon, 13. joulukuuta asti.
Tutkijat yrittävät kerätä kokoon 25 000 euroa päästäkseen ottamaan näytteitä maaliskuussa Otaniemeen porattavasta Suomen syvimmästä reiästä, jopa seitsemään kilometriin ulottuvasta St1:n geolämpövoimalasta. Rahaa tarvitaan materiaaleihin, palkkoihin ja infraan.
120 asteen kuumuudestakin voi löytyä elämää.
Syvällä on hyvin kuuma, noin 120 astetta. Sielläkin voi silti olla elämää: mikrobeja on aiemmin löydetty jopa 121 asteen lämmöstä. Vielä ei ole selvillä, millaisilla välineillä vettä nostettaisiin 20 senttimetriä leveästä putkesta.
Pomoritutkimus Kuolan niemimaalla onnistuu
Purkamolle vaikeimmalta on tuntunut hankkeen markkinointi. Sama pätee moniin muihin tutkijoihin. Tieteellisten yksityiskohtien sijasta pitäisikin maalailla suuria visioita.
— Tämä on uusi maailma sekä tieteentekijöille että rahoittajille, toteaa Tanja Jänicke Mesenaatista.
Mesenaatti.me on yhteisörahoituspalvelu, jossa joukkorahoitusta toivovat esittelevät hankkeitaan. Rahoittajaksi voi ryhtyä kuka vain, pienellä tai isommalla panostuksella. Joukkorahoitus on vastikkeellista toimintaa. DeepHotMicrobe-hanke tarjoaa rahoittajilleen kiviä maan uumenista, retkiä kairauspaikalle, luentoja ja uutiskirjeitä. Jos 5 000 euron minimitavoite ei toteudu, rahat palautetaan lahjoittajille.
Aiemmin Mesenaatin kautta on rahoitettu pääasiassa kulttuurihankkeita, mutta tänä vuonna alkoi Koneen Säätiön tukema tieteen joukkorahoituksen pilottiprojekti. Mukaan valittuja tiedehankkeita avustetaan rahoituskampanjoiden laatimisessa.
Pilottiohjelma on nyt puolivälissä. Osa rahoituskampanjoista on päättynyt, osa parhaillaan menossa ja osa alkaa myöhemmin talvella. Tähän mennessä yksi hanke on saanut kokoon rahoituksen. Se käytetään Kuolan niemimaalla sijaitsevien pomorikylien kulttuurin ja luonnon tutkimukseen.
Pilottitiimit kokeilevat, mikä tieteen joukkorahoituksessa toimii ja mikä ei.
Mesenaatti.me kokeilee yhdessä pilottitiimien kanssa, mikä tieteen joukkorahoituksessa toimii ja mikä ei. Tavoitteena on luoda malli ja ohjeita, joista on hyötyä myöhemminkin.
— Yhtenä haasteena on ollut se, ettei millään tiedehankkeista ollut valmiiksi omaa sosiaalisen median profiilia ja yleisöä. Taiteilijoilla on usein fanisivu, jolla on seuraajia jo valmiiksi, Jänicke kertoo.
Hän arvelee, että jos joukkovoima yleistyy tieteen rahoituksessa, ehkä sosiaalisen median sivujen luomisesta tulee normaali käytäntö tutkimushankkeillekin.
Syvyyden mikrobit kertovat elämän synnystä
Lotta Purkamo ei ole jättänyt kaikkea yhden kortin varaan – vetämässä on myös perinteisiä apurahahakemuksia. Purkamo ei pidä joukkorahoitusta vielä säätiöihin verrattavana rahoitusmuotona, mutta olisi valmis kokeilemaan sitä uudestaankin. Hän on myös suositellut sitä tutuilleen.
— Suurin hyöty tässä on se, että ihmiset saavat tietää, mitä tutkin. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa perustutkimusta ja tiedettä on hyvä pitää esillä ja popularisoida.
Jos rahoitus järjestyy jotakin kautta, ensi keväänä Purkamo nostaa kilometrien syvyyksistä vettä, joka valui sinne ehkä jo dinosaurusten aikaan. Jos siitä löytyy mikrobeja, ne ovat luultavasti samanlaisia kuin miljoonia vuosia sitten. Tutkijalle ne kertovat elämän synnystä.
Jätekapseleita mahdollisesti syövyttävät mikrobit kiinnostavat ydinjätteen varastoijia.
Mikrobeja kannattaa tutkia käytännön syistäkin. Vaikka ne ovat pieniä ja huomaamattomia, ne voivat aiheuttaa isoja ongelmia. Purkamo on ollut mukana konsultoimassa Posivaa ydinjätteen varastoinnista niin, etteivät mikrobit aiheuta jätekapseleiden syöpymistä.
Purkamo väittelee Helsingin yliopistossa 18.12. Suomen kallioperän mikrobiyhteisöistä, niiden koostumuksesta ja toiminnasta. Mikä mikrobeissa kiehtoo?
— Ehkä se, että ne ovat niin yksinkertaisia, yksisoluisia olioita, jotka kuitenkin tulevat toimeen vaikka pelkällä vedyllä ja hiilidioksidilla ja silti porskuttavat melkein missä oloissa vain.
Purkamo uskoo, että mikrobeita voi löytyä myös Marsista. Ei pinnalta, mutta syvemmältä planeetan uumenista.
— Pitäisi vain päästä kairaamaan.