Olipas lämmin ja kuiva alkukesä! Mutta onko helteinen toukokuu Suomessa merkki ilmastonmuutoksesta? Kyllä ja ei, sanoo yliopistonlehtori Jouni Räisänen Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus INARista.
– Kuiva alkukesä johtui siitä, että meillä on ollut korkeapainetta. Mutta miksi meillä oli korkeapainetta? Se on todennäköisesti ollut enimmäkseen sattumaa. Suuri osa siitä, mitä ilmakehässä tapahtuu, on aivan satunnaista.
Toisaalta jos ilmastonmuutosta ei olisi, 90 prosentin todennäköisyydellä toukokuu 2018 ei olisi ollut niin lämmin kuin se oli.
Toukokuun keskilämpötila Helsingissä oli 14,5 astetta, kirkkaasti uusi ennätys. Se on yli neljä astetta keskimääräistä enemmän verrattuna vuosien 1981–2010 keskilämpötiloihin.
Tilannetta voi tulkita eri tavoin. Jos synkimmät ennusteet toteutuvat, maapallon keskilämpötila nousisi vuosisadan loppuun mennessä yli neljällä asteella esiteolliseen aikana verrattuna. Suomessa lämpenisi vielä enemmän. Silloin näin lämpimät toukokuut olisivat aivan tavallisia.
Välttämättä näin ei kuitenkaan käy.
– Jos Pariisin ilmastosopimus toteutuu ja maapallon keskilämpötila nousee keskimäärin vain kahdella asteella esiteolliseen aikaan verrattuna, Suomessa toukokuu olisi vuosisadan lopussa noin kaksi astetta nykykeskiarvoa lämpimämpi, Räisänen sanoo.
Lämpimästä toukokuusta ei siis välttämättä tule normaalitapausta, mutta koska ilmasto joka tapauksessa lämpenee, hyvin lämpimiä kuukausia alkaa esiintyä Suomessa nykyistä yleisemmin. Jos toukokuussa hikoillaan helteissä nyt kerran sadassa vuodessa, kahden asteen lisälämpenemisen jälkeen niin kävisi ehkä kerran vuosikymmenessä.
Ilmastonmuutos kiiruhtaa hitaasti
Ilmastonmuutos ponnahtaa sääkeskusteluun usein silloin, kun säässä tapahtuu jotain, minkä ihmiset kokevat erikoiseksi. Räisänen muistuttaa, että mikään yksittäinen sään ilmiö ei vielä kerro sitä, että olisimme astuneet jonkin kriittisen rajan yli.
– Ilmastonmuutos on hitaasti ja tasaisesti etenevä ilmiö, jonka voi tiivistää neljään sanaan: yleensä on keskimääräistä lämpimämpää.
Tämä näkyy pitkän aikavälin säähavainnoissa. Niissä on toki vaihtelua vuodesta ja päivästä toiseen, mutta havainnot paljastavat esimerkiksi sen, että keskilämpötilojen perusteella Helsingissä on tällä vuosisadalla ollut lämmintä. Vain vuosi 2010 oli 1900-luvun keskiarvoa kylmempi.
Ilmastonmuutos lisää myös sään ääri-ilmiöitä, mutta Räisäsen mukaan tätä ei pidä tulkita niin, että kaikki mahdolliset ääri-ilmiöt lisääntyisivät. Esimerkiksi hyvin kylmät talvet ja erittäin koleat kesät ovat molemmat harvinaistumassa. Polttavan kuumat kesät ja vesisadetalvet sen sijaan todennäköisesti yleistyvät.
Sään ennustaminen kehittyy koko ajan
Ilmastonmuutoksen vuoksi sään ennustamiseen voi tulla uudenlaisia haasteita. Kun ilmasto lämpenee, ilmassa on yhä enemmän vesihöyryä, mikä synnyttää nykyistä enemmän kuurosateita. Kuuroja on aina hankalampi ennustaa kuin laajoja sadealueita.
Nämä kuurosateet voivat myös ruokkia itse itseään. Kun ilmakehässä tiivistyy riittävästi vesihöyryä, tiivistyminen lämmittää ilmaa, jolloin nouseva liike voimistuu ja lopulta syntyy lisää sadekuuroja.
– Tämä voi johtaa siihen, että vaatimattomankin näköinen matalapaine voi tuottaa hirveän määrän sadetta, Räisänen sanoo.
Räisänen muistuttaa, että nyt puhutaan pitkistä aikaväleistä. Myös sään ennustamisen mallit ja menetelmät kehittyvät koko ajan, ja tulevaisuudessa sääennusteet ovat joka tapauksessa nykyistä tarkempia.
Joko viisastuttaisiin?
Kaikki päätökset, joita ihmiskunta tekee seuraavien 10 vuoden aikana, vaikuttavat maapallon olosuhteisiin pitkälle tulevaisuuteen. Osa tänään ilmakehään päästämästämme hiilestä on siellä vielä tuhansien vuosien kuluttua. Vaikka lämpeneminen pysähtyisi, merenpinta jatkaisi nousuaan vielä pitkään sen jälkeenkin.
Yhden ennusteen mukaan hiilidioksidipäästöt vielä kolminkertaistuisivat nykyisestä vuoteen 2100 mennessä. Räisänen ei kuitenkaan halua uskoa, että asiat menisivät pahimman mahdollisen skenaarion mukaan.
– Jos olisimme menossa tätä ennustetta kohti, kaikki ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyisivät jo 2050-luvulla paljon rajummin kuin nyt. Jokin raja täytyy kuitenkin ihmisen tyhmyydessä olla.
Onko myös ensi toukokuu lämmin?
Yllä oleva kuvio kuvaa sitä, kuinka todennäköistä on, että toukokuussa 2019 olisi yhtä lämmin kuin vuonna 2018, jolloin toukokuun keskilämpötila oli 14,5 astetta.
Kuvassa on kolme erilaista, havaintoihin ja ennusteisiin perustuvaa mallia, joista jokainen kuvaa toukokuiden keskilämpötiloja ja antaa erilaisen todennäköisyyden 14,5 asteen keskilämpötilalle. Todennäköisyydet näkee pystyviivan oikealle puolelle jäävän värityksen pinta-alasta.
Sininen käyrä ennustaa toukokuun lämpötilaa sen mukaan, että ilmasto olisi samanlainen kuin se oli vuosina 1901–1980. Oranssi käyrä kuvaa vuosia 1980–2017 ja vaaleanpunainen vuotta 2018. Vaaleanpunaisessa käyrässä on havaintojen lisäksi otettu huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutus.
Näiden mallien perusteella todennäköisyydet sille, että ensi vuoden toukokuusta tulee yhtä lämmin tai lämpimämpi kuin vuonna 2018, olisivat noin yksi promille, 0,5 prosenttia ja yksi prosentti.
Todennäköisesti vuoden 2018 vertaista toukokuuta ei siis tule ihan heti. Silti ilmakehän sattumanvaraisuuden vuoksi jo ensi vuonna voi olla aivan yhtä lämmin. Uusien lämpöennätysten todennäköisyys on kasvanut moninkertaiseksi siihen verrattuna, mitä se ilman ilmastonmuutosta olisi.