Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2022.
Heinäkuussa Helsingissä jaettiin Fieldsin mitalit, joita kutsutaan usein matematiikan alan Nobelin palkinnoiksi. Harva maallikko ymmärtää, mitä voittajat tutkivat. Se ei ole ihme: professori Laure Saint-Raymondkaan ei tajua kaikkea.
— Ymmärrän kyllä, mistä ongelmista he ovat kiinnostuneita, matemaatikkojen ICM-kongressiin osallistunut Saint-Raymond sanoo.
Sama ilmiö koskee muitakin tieteenaloja. Tutkijat ovat erikoistuneet niin syvälle omiin juttuihinsa, että tulokkaiden on nähtävä paljon vaivaa päästäkseen kärryille.
— Se ei kuitenkaan ole hyvä syy olla popularisoimatta matematiikkaa. Tutkimusta ei tehdä vain tutkijoille.
Saint-Raymond itse kehittää matemaattisia työkaluja, joilla voi kuvata veden liikettä halutussa mittakaavassa. Vesi on poukkoilevia molekyylejä. Kauempaa katsoen se on laineiden loisketta. Vielä kauempaa katsoen se on valtameriä, joissa vesi näyttää muodostavan kiinteitä pilareita, jotka liikkuvat vain sivusuunnassa.
Vedessä näkyy ilmiö, joka on fysiikan alalla yleinen: Vesimolekyylien liikkeitä on vaikea ennustaa, mutta veden liikettä suihkulähteessä ei. Aallokko on epävakaa, mutta meri on vakaa.
— Mitä epävakaampi systeemi on pienellä tasolla, sitä vakaampi se on isolla tasolla. Mikään matemaattinen teoria ei vielä pysty selittämään tätä.
Matemaatikkojen kongressin oli alun perin tarkoitus olla Venäjällä, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan kongressi päätettiin siirtää Suomeen. Venäläismatemaatikot saivat osallistua tapahtumaan.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.