Viiltäjä-Jackin mysteerin selvittäjä, sillä tittelillä Liverpoolin John Moores -yliopiston molekyylibiologian tutkija Jari Louhelainen maailmalla tunnetaan.
Vanhat murhat tulivat työpöydälleni oikeastaan pyytämättä ja yllättäen.
Mies ei itsekään ensin ymmärtänyt, millainen mediamylläkka syntyy, kun hän vuonna 2004 paljasti dna-tutkimuksen avulla 1800-luvun lopulta lähtien askarruttaneen murhamysteerin.
– Mietin itse, onko 130 vuoden takaisen viiden murhan selvittäminen kovin tärkeää. Tulosten julkistamisen jälkeen selvisi, että Viiltäjä-Jack on todella jäänyt brittien kollektiiviseen muistiin, vähän samaan tapaan kuin Bodom-järven murhat meillä. Eikä tapaus kuohuta vain brittejä, vaan se tunnetaan Afrikasta Kiinaan, Louhelainen selittää.
Viiden prostituoidun murhaajaksi paljastui 23-vuotias puolalainen parturi Aaron Kosminski, joka oli yksi alkuperäisistä epäillyistä. Syyllisyys selvisi yhden uhrin, Catherine Eddowesin, huivissa säilyneistä veri- ja spermatahroista otetuista dna-näytteistä.
Syöpätutkimuksesta rikostutkintaan
Louhelaisen tie dna:n maailmaan alkoi Helsingin yliopistossa 1980-luvun lopulla, jolloin mies työskenteli tutkijana silloisella biokemian laitoksella.
– Olin hirveän kiinnostunut proteiinimallinnuksesta, mutta sain tehtäväkseni opettaa tuolloin uutta dna-tutkimuksen menetelmää, polymeraasiketjureaktiota. Menetelmä oli minullekin outo, mutta ryhdyin opettelemaan sitä. Se oli menoa, dna:n systemaattisuus oli kiehtovaa.
Sittemmin tie vei Louhelaisen väitöskirjatutkijaksi ja syöpätutkimuksen pariin Tukholman Karoliiniseen instituuttiin ja lopulta Isoon-Britanniaan Liverpooliin John Moores -yliopistoon.
Louhelainen on askarrellut geneettisen sormenjäljen eli mikrosatelliittitutkimuksen parissa. Mikrosatelliitit ovat dna:n jaksoja, joihin ei ole koodautunut periytyviä ominaisuuksia. Sen sijaan ne ovat koostumukseltaan hyvin vaihtelevia ja soveltuvat siksi henkilön tunnistukseen. Mikrosatelliitteja hyödynnetään isyystesteissä ja rikostutkinnassa.
– Vanhat murhat tulivat työpöydälleni oikeastaan pyytämättä ja yllättäen. Täällä Britanniassa aloin saada pyyntöjä tutkia myös rikoksiin liittyvää dna-aineistoa. Yleensä kyse on vanhoista murhista. Menetelmä on lääketieteessä ja rikostutkinnassa täysin sama, Louhelainen selittää.
Juuri nyt Louhelaisella on kesken varsin erilaisia projekteja. Hän tutkii omanilaisten harvinaisia veriryhmiä, kylmähoidon vaikutusta urheilijoiden palautumiseen, keskiaikaisen arkeologisen hautalöydön dna-jälkiä, hukkumiskuolemien analysointia…
Rikospaikkatutkinnan erhe voi olla kohtalokas
Fysiikan Päivien luentoa varten Louhelainen on paneutunut huumepoliisi Jari Aarnion ja Bodom-järven murhien tutkintapöytäkirjoihin.
– Olen analysoinut, miten näissä tutkinnoissa on tehty dna-tutkimuksia ja rikospaikkatutkintaa. Viiltäjä-Jackin, Aarnion ja Bodomin avulla käsittelen sitä, miten rikospaikkatutkinnassa pitäisi toimia ja miksi se ei silti aina mene niin kuin pitäisi. Pienikin virhe voi jättää tilaa puolustuksen spekuloinnille, Louhelanen kertoo.
Luennolla on luvassa myös yllätyksiä.
– Harry Potter -faneille on jotain kiinnostavaa tiedossa, mutta se jääköön vielä salaisuudeksi, Louhelainen selittää salamyhkäisesti.
Jari Louhelainen luennoi Fysiikan Päivillä 5.3.2019 klo 17.30-18.30. Luennon otsikko on Kaiken takana on DNA: sukujuuret, Viiltäjä-Jack, Bodom-järven murhat ja tapaus Aarnio. Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus, juhlasali, Aleksanterinkatu 5. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!