Ihan tarkkaan ei vielä tiedetä, mitä reuna-alueen kasveille, eläimille ja elinympäristölle tapahtuu, mutta sitä selvittää Brasiliasta kotoisin olevan akatemiatutija Eduardo Maedan johtama akatemiaprojekti Helsingin yliopistossa. Tavoitteena on löytää tehokkaampia suojelukeinoja.
Kysymys on polttava, sillä kulotus pirstaloi Amazonin sademetsää yhä pienemmiksi lohkoiksi. Ihmisen toiminta tuntuu metsissä kaikkialla maailmassa – jopa 70 prosenttia maailman metsistä luokitellaan reuna-alueeksi, eli niiden lähellä on asutusta, peltoa tai teitä.
Muuttuva mikroilmasto
Keväällä 2019 Eduardo Maeda kävi laserkeilaamassa trooppista sademetsää koealueella, joka on noin 200 kilometriä Manauksesta pohjoiseen keskellä Amazonin sademetsää. Koealueen ympäriltä puut on poltettu jo 30 vuotta sitten, joten siellä näkyvät kulotukset pitkän aikavälin vaikutukset reuna-alueen metsään.
Tutkijatohtori Matheus Nunes on parhaillaan Brasiliassa ja jatkaa mittauksia. Hän laserkeilaa metsää 15 päivän välein, jotta nähdään miten lehdet puhkeavat, puut kasvavat ja metsä kehittyy.
Lisäksi tutkijat ovat asetelleet metsään valkoista kärpässientä muistuttavia sensoreita, jotka mittaavat lämpötiloja ja kosteutta.
Viisivuotisen seurantajakson aikana kertynyttä dataa käytetään metsän rakenteen muutosten mallintamiseen.
Tutkijat ovat havainneet, että metsä ei palaudu entiselleen, vaikka puita ja pensaita kasvaa nopeasti. Sademetsälle tyypillinen veden kiertokulku on pysähtynyt. Tutkijoita kiinnostavat reuna-alueen elinympäristön muutokset sekä niiden vaikutukset biodiversiteettiin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen.
Tavoitteena on löytää parhaat toimet jäljellä olevan hupenevan ja pienemmiksi lohkoiksi pirstaloituvan metsän suojelemiseksi. Tällä hetkellä ei tiedetä, miten reuna-alueiden biodiversiteetti kehittyy.
Hakkuuaukot ennakoivat kulotusta
Erityisesti trooppisen sademetsän kohtalo huolestuttaa, koska Amazonin sademetsä on ainutlaatuinen hiilivarasto ja sen kasvillisuuden, eläimistön ja maaperän muodostama ekosysteemien kokonaisuus on maapallon monipuolisin.
Brasilian metsien tuhoisa käsittelytapa on yleisesti tiedossa ja noudattaa aina samaa kaavaa. Sadekauden päätyttyä hakataan ensin myyntikelpoiset puut, sitten loput kasvit murskataan traktorein ja jätetään kuivumaan, jotta ne voidaan sytyttää myöhemmin. Tätä on jatkunut jo vuosikymmenien ajan.
– Satelliittikuvista kulotuksen alkuvalmistelut on nähty jo kuukausia etukäteen, mutta valitettavasti mitään ei ole tehty kulotuksen estämiseksi, sanoo Maeda.
Viime päivien tulipalot ovat herättäneet kansainvälisen kiinnostuksen, koska savupilvet ovat yltäneet maan suurimpaan kaupunkiin Sao Paoloon.
Huolestuttavaa on myös nykyisen hallinnon välinpitämättömyys. Vasta kanvainvälisten taloudellisten pakotteiden uhka on saanut sen puuttumaan tilanteeseen ja nyt on määrätty väliaikainen kulotuskielto. Suurin tuho on tosin jo tapahtunut.
Maedan mukaan kuluttajien ympäristötietoisuus voi auttaa synnyttämään taloudellisia paineita niin, että paikalliset viljelijät joutuvat muuttavat viljelymenetelmiään.