Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2023.
”Traktorikaivurit metsäojituskoneina”
”Vahvaturpeisten soiden ojitusvaikeuksista”
”Tutkimuksia koivun kylvöstä ojitetuille soille”
Näin mittaillaan Suomen miljoonia suohehtaareita, kun vallalla on käyttäjän asenne. Otsikot ovat Suoseuran julkaisusta vuodelta 1963. Kiinnostus ekologiasta ja elinympäristöistä näkyy Suo-lehdessä juonteina siellä täällä.
”Soiden lannoituskokeet, joita viime vuosina on suoritettu laajassa mitassa varsinkin Metsäntutkimuslaitoksen suontutkimusosaston toimesta, eivät ole kiinnostavia pelkästään varsinaisen tarkoituksensa, puun kasvattamisen kannalta, vaan tulevat myös muun kasvillisuutensa muutoksissa tarjoamaan mielenkiintoisia tuloksia, joilla saattaa olla uutta tarjottavaa kasviekologisiin tutkimuksiin”, yliopiston metsänhoitaja Juhani Sarasto aloittaa oman ruskosammaliin keskittyvän artikkelinsa.
Myös Yliopisto-lehden varhaisin versio, Helsingin yliopiston tiedonannot, joka ilmestyi 1963 kymmenettä vuottaan, tähysi suolle. Helmikuisissa tiedonannoissa kerrotaan Uppsalan yliopiston biologian professori Hugo Sjörsistä, joka luennoi kasvitieteen laitoksella aiheesta Myren — naturens laboratorium ja toukokuussa tiedotettiin, että yliopiston rehtori, suo- ja turvetutkija Erkki Kivinen oli kutsuttu Suoseuran kunniajäseneksi.
Siinä välillä, maaliskuisessa numerossa, muistettiin edesmennyttä Harald Lindbergiä, suosammalista ja muista sammalista kymmeniä tutkimuksia julkaissutta biologia, joka oli myös yliopiston kasvimuseon ensimmäinen kustos eli osastonjohtaja.
Ojassa tai barrikadeilla
— Tapasin Hugo Sjörsin monta kertaa. Hän oli loistava tieteen kansantajuistaja ja täydellinen ruotsalainen herrasmies. Kansainväliset suotyypittelyt pohjautuvat yhä ruotsalaiseen malliin, jota Hugo oli rakentamassa, emeritusprofessori Harri Vasander kertoo.
Vasander on tutkinut soita niin Suomessa kuin tropiikissakin, ja vuonna 2006 hänet nimitettiin suometsätieteen professoriksi Helsingin yliopistoon.
— Sjörsin lähtökohdat olivat aika erilaiset kuin 1950–1970-lukujen suomalaisilla, Vasander vertaa.
— Suomalaiset ovat niin tehokkaita ja metsäorganisaatiot vahvoja, että hakkuut ja soiden ojittaminen kulkivat läpi maan melkoista tahtia.
Kun muualla Euroopassa opiskelijat olivat 60-luvun hulluina vuosina kaduilla, täällä oltiin ojittamassa, Vasander vitsailee. Rajuimmillaan soille syntyi ojaa 82 000 kilometriä vuodessa, ja tiede mukaili politiikkaa.
Sjörsin tapaisia soidensuojelun suuria nimiä ei Suomen tutkijoissa liiemmin ollut, mutta oli joitakin, kuten vuonna 1963 kasviekologian ja ympäristönsuojelun opettajana yliopistolla aloittanut Rauno Ruuhijärvi.
Myös Erkki Kivisen nimi on ollut Vasanderin mielessä viime ajat. Maanviljelyskemistin silmin soita tutkaillut Kivinen julkaisi vuonna 1948 oppikirjan Suotiede.
— Ajattelimme kollegoideni kanssa nyt kierrättää tämän hyvän nimen. Yli kymmenen vuotta työstämämme teoksen on pakko viimein tänä vuonna valmistua — ja siitäkin tulee Suotiede.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.