Tutkimuksessa ehdotetaan uutta tapaa tunnistaa ja määrittää tärkeitä maantieteellisiä alueita, joihin huomio tulisi keskittää.
Planeettamme elolliset eliöt poikkeavat toisistaan perinnöllisessä aineksessaan olevien pienten erojen vuoksi. Kun ympäristö muuttuu epäsuotuisaksi, vaikkapa kasvien ja eläinten, lajipopulaatioille, tämä geneettinen vaihtelu voi auttaa niitä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin sen sijaan, että populaatiot kuolisivat sukupuuttoon tai joutuisivat vaihtamaan elinympäristöään.
Yksinkertaisesti sanottuna geneettinen muuntelu on yksi ratkaisevista tekijöistä lajien selviytymisen kannalta. Vuonna 2022 solmitussa kansainvälisessä lajien monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa (Convention on Biological Diversity, CBD) painotettiin tarvetta suojella luonnonvaraisten lajien geneettistä monimuotoisuutta, joka on olennainen osa biodiversiteettiä ja jota on yleisesti laiminlyöty aiemmin.
– Näin on erityisesti Suomessa, jossa on geneettisen monimuotoisuuden seurantaohjelmia verrattain harvalle lajille. Susi on yksi poikkeustapaus, sanoo professori Craig Primmer Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta ja Biotekniikan instituutista.
Ilmaston lämpeneminen kohdistaa jo nyt suurta painetta moniin Euroopan eliölajeihin, etenkin niihin, joiden populaatioita elää lajin levinneisyysalueen ilmastollisilla rajoilla. Lajien selviytymiseen vaikuttavat siis niiden kyky sietää entistä kuumempia tai kuivempia olosuhteita sekä niiden elinympäristöä asuttavat uudet lajit. Tarkasteltavien lajien selviytymiskyvyn määrittäminen tällaisissa rajanvetotilanteissa edellyttää ennen kaikkea niiden perimän monimuotoisuuden mittaamista.
Geneettisen monimuotoisuuden seuranta Euroopassa on puutteellista ja kaipaa täydennystä
Kansainvälisessä tutkimuksessa, johon Helsingin yliopisto osallistui ja joka julkaistiin tuoreeltaan Nature Ecology & Evolution -tiedelehdessä, tarkasteltiin geneettisen monimuotoisuuden seurantaa Euroopassa. Primmer koordinoi tiedonkeruuta Suomessa käynnissä olevista perimänseurantaohjelmista. Hän on osallistunut myös lohikalapopulaatioiden geneettiseen seurantaan Suomessa.
Tutkimuksessa analysoitiin kaikkia Euroopassa toteutettavia, lajien perimään keskittyviä seurantaohjelmia, jotta voitiin osoittaa entistä tehokkaampaa seurantaa edellyttävät maantieteelliset alueet.
– Valitettavasti Suomen havaittiin olevan maa, jossa on sen koon ja bruttokansantuotteen perusteella odotettua vähemmän tällaisia ohjelmia verrattuna muihin Euroopan maihin, Primmer sanoo.
– Jos perinnöllistä monimuotoisuutta ei seurata paremmin Euroopassa, merkittäviä geenimuunnoksia voidaan menettää, toteaa tutkimuksen pääkirjoittaja Peter Pearman.
Paremman seurannan avulla voidaan tunnistaa muunnoksille suotuisia alueita ja suojella niitä. Näin voidaan säilyttää lajien pitkän aikavälin selviytymisen kannalta välttämättömän geneettinen monimuotoisuus. Jotkin näistä uhanalaisista lajeista tarjoavat myös ihmisille korvaamattoman arvokkaita palveluita, kuten viljelykasvien pölytystä, tuholaistorjuntaa, veden puhdistamista ja ilmaston säätelyä.
Alkuperäinen artikkeli:
Pearman, P.B., Broennimann, O., Aavik, T. et al. Monitoring of species’ genetic diversity in Europe varies greatly and overlooks potential climate change impacts. Nat Ecol Evol (2024). https://doi.org/10.1038/s41559-023-02260-0
Tutkimukseen osallistui 52 tutkijaa 60 yliopistosta ja tutkimuslaitoksesta 31 eri maassa. Tulosten perusteella geneettistä monimuotoisuutta koskevat eurooppalaiset seurantaohjelmat on järjestelmällisesti sovitettava kattamaan kokonaisia ympäristögradientteja sekä ottamaan huomioon kaikki herkät ja monimuotoisuudeltaan runsaat alueet. Tutkimuksessa todetaan myös, että lajien ja erityisesti niiden geneettisen monimuotoisuuden parempaa seurantaa tarvitaan kansainvälisesti, kun otetaan huomioon viimeaikaiset sopimukset luontokadon pysäyttämiseksi, joissa Suomen valtiokin on yhtenä allekirjoittajana. Näin voidaan parantaa maankäytön suunnittelua ja tukea entistä tehokkaammin ekosysteemien suojelu- ja ennallistamistoimia, joiden avulla voidaan varmistaa lajien ja niiden tarjoamien palvelujen pysyvyys.