”Niin antaumuksellisten ihmisten parista ei ole paluuta rahan palvelukseen”, juristi Tuuli Talvinko kuvaa ympäristöaktiiveja

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2026. Sen ääniversion voi kuunnella tai .

Helsingin käräjäoikeudessa tehtiin lokakuussa oikeushistoriaa. Käsittelyssä oli Stansvikin metsän puolesta mieltään osoittaneiden aktivistien tapaus, jossa heitä syytettiin niskoittelusta poliisia vastaan.

Oikeus päätyi hylkäämään syytteet ennennäkemättömällä perusteella. Luonnon puolustaminen katsottiin niin pakottavan tärkeäksi, ettei hakkuiden tielle ja suojellun noron turvaksi asettuneita metsäaktiiveja rangaistu.

Heidän asiaansa oli ajamassa juristi, väitöskirjatutkija , joka oli vain seitsemää viikkoa aiemmin avannut työparinsa Laura Kolehmaisen kanssa juuri tämäntapaisia oikeustapauksia varten perustetun toimiston, . 

Maailma on ainutlaatuinen bisnes. Se puolustaa ympäristöä ja luontoaktivisteja maksutta, mutta valikoi oikeusjuttunsa tarkasti. Ajatuksena on saada aikaan ennakkotapauksia, joiden kautta rakentuu uudenlaista oikeuskulttuuria. Lokakuisesta voitosta tuli tämän työn alkufanfaari. 

"Aktivismi toimi ja minusta tuli fani"

Valmistuttuaan oikeustieteellisestä tiedekunnasta Tuuli Talvinko työskenteli asianajotoimistossa Helsingin keskustassa.

— Hankin rikosjuristin rutiinit valkokaulusrikosjuttujen parissa. 

Uuden suunnan ura sai vasta, kun Talvinko oli ryhtynyt väitöskirjatutkijaksi ja auttanut Elokapinan aktivisteja nelisen vuotta pro bono, varsinaisten töiden ohessa.

— Imeydyin heidän yhteiskunnassa olemisen tapaansa ja minusta tuli fani. 

Oli inspiroivaa nähdä, miten huolellisesti elokapinalliset toimivat, Talvinko sanoo.

— Olen elävä todiste siitä, miten vahvasti ympäristöaktivismi voi vaikuttaa. Niin antaumuksellisten ihmisten parista ei ole paluuta rahan palvelukseen. 

Alkujaan Talvinko ryhtyi auttamaan elokapinallisia perusoikeuksien puolustamisen nimissä.

— Resurssien epätasapaino on aina vaivannut minua.

Samasta syystä hän oli jo aiemmin päätynyt vapaaehtoiseksi -yhdistykseen, joka tarjoaa maksuttomia valmennuskursseja yliopistoon pyrkiville.

— Teimme paljon töitä, jotta kurssit olisivat mahdollisia muillekin kuin varakkaille.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Oikeustieteen ohittamaton voima

Yhteiskunnalliset kysymykset mietityttivät Talvinkoa jo maisteriopiskelijana. Oikeustieteen opinnot tuottivat hänelle pettymyksen. 

— Oikiksessa valtavirta-ajatus on hankkia isopalkkainen työ, jota saa tehdä puku päällä. Opinnoista puuttui humanismi, eikä tuntunut ollenkaan siltä, että oltiin yliopistossa. 

Osasyy pettymykseen on tiedekuntaa, yliopistoa ja Suomeakin suurempi: eurooppalainen oikeusajattelun perinne.

— Sen lähtökohta on, vähän kärjistäen, että oikeuteen ei sisälly arvovalintoja vaan se on kylmän loogista. Oikeusoppi ajatellaan puhtaaksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain common law -kulttuurissa arvosidonnaisuus ei ole tabu, mutta meillä se on.

Talvinko pitikin välillä taukoa juridiikasta ja vaihtoi pääaineekseen teoreettisen filosofian.

— Valitsin silti oikeustieteen, koska halusin saada yhteiskunnan muuttamiseen sellaisia välineitä, joiden voimaa ei ole mahdollista ohittaa, Talvinko kuvaa.

Nyt hän valmistelee väitöskirjaa hankkeessa, joka ruotii nimenomaan Euroopan yhteistä oikeusperintöä ja sen roolia Euroopan yhtenäistymisessä.

— EU:n valtiosääntöteoria on täysin eri maailmaa kuin kaikki se, missä olen viime ajat elänyt. Mutta kyllä väikkäri valmistuu. 

Kolmen rintama: tiede, taide ja aktivismi

Aktivistien palvelukseen Talvinkoa vetää myös oikeusvaltion tila. Etenkin poliisin toiminta on hänen mielestään pahimmillaan kauheaa.

— Aktivismin tukahduttamisyritykset näyttävät primitiivireaktiolta. Tuntuu, että Elokapinaa vastaan voi yrittää ihan mitä tahansa. Rahoitukseen liittyvät syytöksetkin ovat olleet todella kummallisia yritelmiä. 

Ehkä tiukka linja kertoo pelosta, Talvinko tulkitsee.

— Status quoa uhkaava vastarinta hirvittää monia. Itse ajattelen yhteiskunnalle arvokkaaksi, että niin sanottua normaalia kyseenalaistetaan räväkästikin.

Tieteen ja taiteen alas painamisessa on hänen mielestään paljon samaa kuin aktivisteihin suuntautuvassa raivossa. 

Modernissa oikeusvaltiossa oikeudet saatetaan voimaan viime kädessä tuomioistuimessa. Jos käräjöintiin ei ole varaa, oikeudet jäävät teoreettisiksi. Tässä on Maailman toiminnan ydin. Laillisten oikeuksien toimeenpanossa on pohjattomasti tekemistä.

— Jos luonnon puolustajilla ja luontoa hyväksikäyttävällä teollisuudella olisi samat taloudelliset mahdollisuudet, ympärillämme näyttäisi täysin toiselta.

Lobbarin valta

Vähintään yhtä iso oikeusfilosofinen kysymys ovat säädökset puutteellisesti toteutuvien oikeuksien taustalla. Ovatko ne mielekkäitä? 

— Minun mielestäni on uskomatonta, että kaikki se mikä on laillista, voi olla laillista. Kuinka voi olla laillista ottaa uusia öljyvaraintoja käyttöön ja rikastua öljyn tapaisilla asioilla? 

Siksi että teollisuus lobbaa valtavalla rahalla ja nerokkaasti, Talvinko vastaa itselleen. 

— Tällaisessa irrationaalisessa järjestelmässä muutoksen puolella olevalta juristilta kaivataan äärimmäisen luovia ideoita. Ympäristöaktivismia tukevia, käteviä juridisia prosesseja ei ole olemassa. Ei ole mitään konetta, joka nakuttaisi kapuloita nykyjärjestelmän rattaisiin. 

Yhteiskunnan koko toimintalogiikkaa ei voi yrittää purkaa oikeussalissa, mutta aina voi avata keskustelua järjestelmämme oikeutuksesta. Kannattaa miettiä, miltä oikeusvaltio näyttää, jos sitä katsoo eri demokratiateorioiden läpi, hän sanoo.

— Ovatko kansanedustajat oikeasti kansan edustajia hyväksyessään sivilisaatiota uhkaavan lain — vai ovatko he räsynukkeja? Loppuuko kansalaisten oikeus kritiikkiin sillä hetkellä, kun tarpeeksi moni kansanedustaja painaa kyllä-nappia tuollaisen lain puolesta?

Aapasuo vai kaivosjätti?

Ilmasto-oikeudenkäynneissä eri puolilla maailmaa aktivistit ovat haastaneet monen valtion politiikkaa, mutta ratkaisevia käänteitä luonnon hyväksi Tuuli Talvinko ei näe. Saksan perustuslakituomioistuimen tosin riemastuttaa häntä.

Siinä tiukempaa ilmastolakia vaatineet aktivistit vetosivat vapausoikeuksiin ja muun muassa omaisuudensuojaan, joka on yleensä vastapuolen argumentti — ja voittivat. Tuomioistuin katsoi, että ilmastolepsuilu todella kasaa kohtuuttoman taakan tuleville polville ja vaarantaa heidän oikeutensa. Lainsäätäjää kehotettiin kiristämään ilmastotavoitteita.

Talvingon ja Kolehmaisen toimistossa Stansvikin tapauksen käsittely jatkuu. Edessä voi hyvinkin olla sekä hovioikeus että korkein oikeus.

Toinen merkittävä vääntö käydään kohtalosta. Yhdessä vaakakupissa ovat Suomen ja myös EU:n vahvimmalla mahdollisella tavalla suojeleman suoalueen luontoarvot. Toisessa on kuparia, nikkeliä ja kobolttia.

Luonnonsuojelijoilla on vastassaan kaivosjätti: Sodankylässä operoivalla Sakatti Miningilla on emoyhtiönsä Anglo Americanin kautta 13 maassa toimivan suuryrityksen voimat. 

— Mutta Viiankiaapa on viimeinen jäljellä oleva iso aapasuomme. Sen arvo on mittaamaton.