Kuvataiteen ja valokuvien yhteisanalyysi paljastaa, kuinka ihmisten suhtautuminen sarvikuonoihin on muuttunut ajan myötä (saalistuksesta suojeluun), ja valokuva-analyysi osoittaa sarvikuonojen sarvien koon pienenemisen kaikissa tutkituissa sarvikuorolajeissa, mahdollisesti ihmisen metsästyksen seurauksena.
Neljää viidestä nykyään elävästä sarvikuonolajista uhkaa sukupuutto, vaikka ne ovatkin yksi suosituimmista ja tunnistetuimmista nisäkäsryhmistä. Kantojen heikkenemistä on kiihdyttänyt eläinten metsästys niiden sarvien takia sekä elinympäristöjen väheneminen. Jotta sarvikuonojen ahdinkoa voitaisiin kattavasti tutkia, on tärkeää ymmärtää ihmisten ja sarvikuonojen yhteistä historiaa.
Eurooppalaisessa taiteessa on kuvattu sarvikuonoja yli 500 vuoden ajan, ja tämä on arvokas tietolähde tutkijoille. Rhino Resource Center kuvatietokanta sisältää on yli 4000 kuvaa sarvikuonoista ja se on lajissaan maailman suurin.
People and Nature -lehdessä julkaistu uusi tutkimus osoittaa tämän vapaasti saatavilla olevan, informaatiorikkaan ja kustannustehokkaan resurssin tärkeyden ensimmäistä kertaa.
Ihmisten ja sarvikuonojen muuttuvat suhteet
Miten eri sarvikuonolajeja on kuvattu aikojen saatossa? Miten luonnonsuojeluun tai metsästykseen painottuvien kuvien esiintymistiheys on vaihdellut? Kansainvälinen tutkijaryhmä päätti vastata näihin kysymyksiin, jotka liittyvät yhteiskunnan näkemyksiin sarvikuonoista 1500-luvulta lähtien.
Ensimmäisen 300–400 vuoden aikana piirretyt kuvat esittävät lähinnä intiansarvikuonoja. Tämä johtuu todennäköisesti yksittäisten sarvikuonojen maineesta. Tällaisia yksilöitä olivat esimerkiksi Albrecht Dürerin vuonna 1515 valmistuneessa puupiirroksessa esiintyvä sarvikuono sekä Clara-sarvikuono, joka kiersi Eurooppaa 1700-luvulla.
Uudemmissa kuvissa on enemmän isosarvikuonoja, joka ovat nykyään yleisin sarvikuonolaji sekä luonnossa että vankeudessa. Euroopan imperiumien laajentuessa sarvikuonoja sekä niiden metsästystä kuvattiin entistä enemmän kuvataiteessa. Kun imperiumit romahtivat ja tietoisuus sarvikuonoihin kohdistuvasta uhasta lisääntyi, yhä suurempi osa kuvista alkoi esittää sarvikuonoja myönteisemmässä valossa ja edistää niiden suojelua.
Sarvenmetsästystä
Sarvikuonojen sarvia on erityisen vaikea tutkia museoissa; sarvikuonoja sisältävät luonnontieteelliset kokoelmat sijaitsevat pitkälti Euroopan entisissä siirtomaissa, ja niissä harvoissa Euroopan museoissa, missä sarvikuonojen luurankoja löytyy, niiden sarvet ovat siirretty muualle turvaan tai ne on tuhottu. Syy tähän on sarvien suuri rahallinen arvo villieläinten salakuljettajien keskuudessa, joka tekee sarvien säilyttämisestä turvallisuusriskin. Yksi innoittavista edistysaskeleista, joka kumpuaa tässä tutkimuksessa käytetyistä kuva-analyysimetodeista, on mahdollisuus tarkastella sarvikuonojen sarven koon muuttumista fyysisten näytteiden sijaan historiallisten valokuvien avulla.
Tutkijat saivat näyttöä sarvikuonolajien sarvien pienentymisestä 1800-luvun lopulta nykypäivään vertaamalla kunkin sarvikuonolajin sisällä eri aikakausien valokuvista yksilöiden sarven koon suhdetta sen muihin ruumiinmittoihin. Tutkimuksen pääkirjoittajan, väitöskirjatutkija Oscar Wilsonin mukaan havainto noudattaa muissa eläimissä havaittua kaavaa:
– Norsujen, paksusarvilampaiden ja muiden metsästysmuistojen takia metsästettävien eläinten muistoina käytettävät ruumiinosat ovat ajan myötä luonnonvalinnan seurauksena pienentyneet. Sama on hyvinkin saattanut tapahtua myös sarvikuonojen sarville.
Wilson myös painottaa, että kuvapohjaiset analyysit eivät rajoitu sarvikuonoihin.
– Sarvikuonot olivat oiva mahdollisuus aloittaa selvitystyö, koska niillä on niin merkittävä asema eurooppalaisessa taiteessa ja koska Rhino Resource Center -laitoksen toiminta on niin ansiokasta. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi kuvapohjaisia analyyseja ei voisi soveltaa muihinkin eläinlajeihin. Samat tekniikat soveltuvat erinomaisesti vaikkapa norsujen ja tapiirien tutkimiseen, ja samankaltaisia kuvatietokantoja voidaan kehittää myös näille lajeille.
Lähde: PAN-22-01-002.R2: Image-based analyses from an online repository provide rich information on long-term changes in morphology and human perceptions of rhinos. https://besjournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1002/pan3.10406
Tutkimusta johti Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Oscar Wilson yhdessä Cambridgen yliopiston eläintieteen osaston hyönteisekologian tutkimusryhmän Michael Pashkevichin (FT) ja Edgar Turnerin (FT) sekä Alankomaiden Utrechtissa sijaitsevan Rhino Resource Centerin johtaja ja päätoimittaja Kees Rookmaakerin (FT) kanssa.