Mitä väliä kaupunkiluonnolla tai sen monimuotoisuudella on? Suomessahan on paljon metsää ja maaseutua. Tämä provosoiva kysymys saattaa nousta esiin, kun puhe kääntyy kaupunkiluonnon varjeluun.
Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin johtajalla Susanna Lehvävirralla on vastaus valmiina: kaupunkiluonto saattaa hyvinkin olla monimuotoisempaa ja luontoarvoiltaan rikkaampaa kuin monotoninen puupelto tai vaikkapa ojitettu suo.
Kaupunkien pirstaleista luontoa ei yleensä hoideta kuin talousmetsää. Puut saavat kasvaa järeiksi ja lahopuullekin on sijansa.
– Helsingin metsissä on yllättävän vanhoja puita ja paljon haavikoita, jotka tarjoavat elinympäristöjä muun muassa liito-oraville ja uhanalaisille sammalille ja kääville, Lehvävirta kertoo.
Sitä paitsi kaupunkiluonnon etu on myös kaupunkilaisen etu. Kasvillisuus viilentää helteillä, auttaa hulevesien käsittelyssä ja ehkäisee tulvia. Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista on niistäkin paljon tutkittua tietoa.
Tutkittu tieto käyttöön
Kaupunkien pitäisi ottaa kaikki keinot käyttöön kaupunkiluonnon varjelemiseksi, Lehvävirta ajattelee.
Juuri nyt on meneillään kriittinen vuosikymmen niin luontokadon kuin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Samat ratkaisut torppaavat molempia kriisejä.
– Tutkittua tietoa on jo paljon. Sitä nykyistä laajemmin hyödyntämällä päättäjät ja viranomaiset, kaupunkisuunnittelijat ja maisema-arkkitehdit ottaisivat tässä työssä valtavan harppauksen, Lehvävirta arvioi.
Toistaiseksi suomalaiset kaupungit eivät kuitenkaan ole hyödyntäneet tutkimusta luontokadon torjunnassa sekä luonnon ja ihmisen toiminnan yhteensovittamisessa niin paljon kuin olisi tarpeen. Lehvävirran mukaan tämä johtuu osin kiireestä, osin tietämättömyydestäkin.
Hän penääkin sitä, että yliopistoissa tiedevälittäminen nousisi arvoonsa. Tutkijoiden pitäisi aktiivisesti viedä tietoaan ja taitoaan kaupunkisuunnittelun tueksi.
– Ja insinöörien ja maisema-arkkitehtien koulutukseen pitäisi aina saada mukaan viimeisin alaan liittyvä kestävyystieteellinen tutkimustieto. Tarvitsemme myös täydennyskoulutusta.
Lehvävirta pohtii, voisiko tutkijoiden osaamista viedä myös sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi puutarha-aiheisten someryhmien kautta tieto vieraslajeista tai kotipuutarhan hallitun hoitamattomuuden hyödyistä tavoittaisi tuhansia ja taas tuhansia kaupunkilaisia.
Luonto ratkoo ihmisen pulmia
Entä millaisin ratkaisuin kaupungit voisivat vaalia luonnon monimuotoisuutta ja samalla nauttia siitä kaikesta hyvästä, jota luonto meille tarjoaa?
Lehvävirta nostaa ensimmäisenä esiin viime aikoina otsikoihinkin nousseet kaupunkitulvat. Kellarit tulvivat, kun viemärit eivät vedä. Asukkaille, yrittäjille ja kaupungeille koituu vahingoista suuri lasku.
Tulvia olisi todennäköisesti harvemmin, jos rakentaisimme viherkattoja ja asfaltoitujen pintojen sijalla olisi enemmän puita, pensaita ja läpäisevää maanpintaa. Kasvillisuuden lisääminen olisi myös edullinen ratkaisu. Hulevesien käsittely maan pinnalla on halvempaa kuin maan alla.
– Yksittäinen puu voi pidättää kohdalleen tulevasta sateesta jopa 100 prosenttia. Vesi kertyy lehtiin tai neulasiin ja valuu hiljalleen oksia ja runkoa pitkin. Samalla puu tarjoaa elinympäristön lukuisille päällyskasveille ja hyönteisille. Se voi olla lintujen pesäpuu ja liito-oravien kulkureitti.
Kesähelteillä sama puu varjostaa ja viilentää.
Viheralueiden ja puistojen kasvivalinnoilla on myös merkitystä. Istuttaako penkkiin kasvin, joka esiintyy Suomessa luonnonvaraisena vai kasvin, joka osoittautuu tulevaisuudessa haitalliseksi vieraslajiksi?
Tutkijat seuraavat Suomen lähialueiden vieraslajilistauksia. Jos joku laji alkaa levitä hurjaa vauhtia Ruotsissa, on sama ongelma ennen pitkää todennäköisesti edessä myös Suomessa.
– Nyt taistelemme muun muassa jättipalsamin, kurtturuusun ja kanadanpiiskun kanssa.
Jälkimmäinen lisättiin vieraslajien luetteloon vastikään elokuussa. Paikoin se on jo iso ongelma.
Luonnonvaraisilta lajeilta elintilaa vievien vieraslajien hävittäminen on hankalaa ja kallista. Luonnonlajeja suosimalla voikin säästyä miljoonien kustannuksilta.
Kolmas yksinkertainen konsti kaupunkiluonnon monimuotoisuuden vaalimisessa on valosuunnittelu. Ulkovalaistuksen himmentäminen tai liiketunnistimien käyttö vähentäisi yöaktiivisia eläimiä haittaavaa valosaastetta.
Hyvää tekeviä bakteereita
Luonnon vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin on tutkittu pitkään. Luonnossa oleskelun ja vehreiden näkymien on todettu laskevan stressihormonitasoja ja verenpainetta sekä lisäävän luovuutta ja oppimiskykyä. Vehmaus innostaa myös liikkumaan.
Viime aikoina tutkimusta on tehty myös fyysisistä terveysvaikutuksista.
Väitöskirjatutkija Mika Saarenpää Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutista tutkii, miten luonnon mikrobisto vaikuttaa immuunipuolustukseemme.
– Mitä vähemmän altistumme luonnollisille bakteereille, sitä herkemmin kehomme alkaa hyökkäämään vastaan uhkia, jotka eivät oikeasti ole uhkia. Immuunipuolustus lähtee ylikierroksille, jolloin allergiat ja autoimmuunisairaudet yleistyvät.
Autoimmuunisairauksia ovat muun muassa ykköstyypin diabetes ja tulehdukselliset suolistosairaudet.
Saarenpää selvittää, voisiko kaupungin vehreyttä kasvattamalla lisätä altistusta bakteereille ja sitä kautta ennaltaehkäistä sairauksia.
– Kasvillisuutta ja muuta eloperäistä materiaalia, kuten lahopuuta, pitäisi saada etenkin päiväkotien pihoille ja leikkipuistoihin, sillä immuunipuolustus kehittyy vauhdilla lapsuudessa. Olemassa olevaa luontoa kannattaa vaalia myös. Mikrobialtistuksenkin kannalta takapihoilta alkavat metsiköt ovat tärkeitä. Niitä käyttävät kaikki – lapset, lenkkeilijät, koiranulkoiluttajat ja vanhukset.