Valtavilla magmapurkauksilla olikin kaksi lähdettä

Helsingin yliopistoon kuuluvan Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tuore tutkimustulos voi selittää suuriin magmapurkauksiin liittyvien havaintojen ristiriitaisuuksia.

Nykyiset mantereet muodostuivat supermanner Pangean hajotessa kappaleiksi mesotsooisella ajalla noin 251–65 miljoonaa vuotta sitten. Muodostuvan Afrikan repeytyminen irti Antarktiksesta käynnistyi valtavilla magmapurkauksilla, jotka peittivät alleen miljoonien neliökilometrien alueen.

Muinaisen laavameren, eli niin kutsutun Karoon magmaprovinssin jäänteitä on yhä jäljellä monin paikoin eteläisessä Afrikassa. Jälkiä  on löydetty myös Antarktikselta. Luomuksen yli-intendentti Arto Luttinen on ryhmineen tutkinut laavakerrostumia molemmilla mantereilla.

– Tällaiset purkaukset ovat planeettamme kehityksen käännekohtia, ne ovat myös aiheuttaneet suuria elämän joukkotuhoja. Jättipurkausten alkuperä on kuitenkin edelleen eräs maapallon historian arvoituksista, taustoittaa Luttinen.

Kuuma virtaus vai supermanner kantena

Tutkijat ovat kiistelleet muun muassa syntyivätkö purkaukset Maan vaipan ja ytimen rajalta ylös kuohuneesta kuumasta virtauksesta eli vaipan pluumista.

– Aiemmissa geofysikaalisissa tutkimuksissa on havaittu pluumiin viittaavia piirteitä, kun taas laavakerrostumien kemiallisten koostumusten perusteella on päätelty, että magmat syntyivät vaipan yläosa kuumetessa vähitellen Pangean alla. Supermanner toimi kuin kattilan kansi, kertoo Luttinen.

Magmalähdettä koskeneet aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin kohdistuneet pääasiassa tiettyyn osaan laavakerrostumia.

Molemmat olivat oikeassa

Nyt kansainvälisessä Scientific Reports -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin laavakivien koostumusta koko magmapurkauksen alueella. Kivien kemialliset sormenjäljet osoittavat, että laavakerrokset syntyivät eri tavalla eri alueilla.

– Valtavalla magmapurkauksella olikin kaksi erilaista lähdettä. Toinen oli aiempien tutkimusten mukaisesti ylävaippa, mutta toinen oli todennäköisesti syvästä vaipasta kohonnut kuuma pluumi. Kahden eri magmalähteen paljastuminen selittää aiempia ristiriitaisia tuloksia ja tarjoaa kiinnostavan lähtökohdan tuleville tutkimuksille, toteaa Luttinen.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa VALVE-projektia.

Luttinen, A. V. Bilateral geochemical asymmetry in the Karoo large igneous province. Scientific Reports volume 8, Article number: 5223 (2018) doi:10.1038/s41598-018-23661-3

Lisätietoa:
Yli-intendentti Arto Luttinen
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
Helsingin yliopisto
p. 0294128745
arto.luttinen@helsinki.fi
Tuhat-profiili

Magmaprovinssin jäänteitä Antarktiksella (kuva Arto Luttinen)

Magmaprovinssin jäänteitä Antarktiksella (kuva Arto Luttinen)

 

Lue lisää aiheesta: Luonnontieteet