VTT:n tutkimusprofessori Markus Olin opiskeli Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan laitoksella vuosina 1976—1987. Opintojen lopussa hän toimi kolme vuotta laitoksella päätoimisena tuntiopettajana.
— Opinnäytteeni eivät olleet ihan aitoa teoreettista fysiikkaa. Tästä kiitos opiskelutoverilleni, nykyiselle akateemikolle Markku Kulmalalle, joka tuolloin houkutteli minutkin ympäristöasioiden pariin.
VTT:lle Olin siirtyi vuonna 1987 ja on tehnyt siellä pitkän uran eri ympäristöasioiden parissa. Takana on ilmakehätutkimuksia, päästöprosessien ympäristöhallintaa ja voimalaitosten päästömittauksia.
Mittavimman urakkansa Olin on tehnyt käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen suunnittelussa.
— Tässä olen tehnyt tyypillistä ympäristöfyysikon työtä eli tutkinut vaikeita systeemejä. Loppusijoitusmalleja tutkitaan monen eri oppialueen kantilta: on kemiaa, fysiikkaa, matematiikkaa, ohjelmointia ja mikrobiologiaa.
— Näistä systeemeistä sitten kehitetään sellaista, joka pysyisi turvallisena satoja tuhansia vuosia.
Yliopistoon on läheiset siteet
Teoreettiseen fysiikkaan Olinilla on lämmin suhde ja hän seuraa alaa yhä säännöllisesti. Myös side yliopistoon on pysynyt läheisenä. Radiokemian laitokseen suhde on ollut tiivis jo ydinjätetyön luonteen vuoksi.
— Ilmakehätieteissä olin tutkijana vuosina 2002—2004 Kulmalan ryhmässä ja opetin approa. Olen myös tarkastanut monta ilmakehätieteiden väitöskirjaa ja antanut alan dosenttilausuntoja.
60-vuotisjuhliensa kynnyksellä Olin halusi lahjojen sijaan kohdentaa muistamiset johonkin hyväntekeväisyyteen. Perheensä kanssa hän kävi eri vaihtoehtoja läpi, ja lopullisen kohteen saivat päättää puoliso ja lapset.
— Olen iloinen, että heidän valintansa osui teoreettisen fysiikan tutkimukseen.
— Teoreettinen fysiikka on perusasiaa maailmassa. Monet asiat rakentuvat ja pohjautuvat sille. Siksi se on ehdottoman tärkeää, vaikka emme voikaan etukäteen tietää, mitä sieltä tulee.