Metsä- ja maastopalot hillitsevät ilmaston lämpenemistä

Tutkijoiden ehkä yllättävältä tuntuvat tulokset ovat selkeät: Metsäpalojen savut lisäävät auringon säteilyn heijastumista takaisin avaruuteen ja jarruttavat näin ilmaston lämpenemistä.

Ilmaston lämmetessä metsäpalot yleistyvät. Vaikka tämä on monessa suhteessa haitallista, seurauksena on jotain hyvääkin. Metsäpalojen savut, eli palamisessa syntyvät pienhiukkaset, lisäävät auringon säteilyn heijastumista takaisin avaruuteen ja siten jarruttavat ilmaston lämpenemistä. Lisäksi ilmaston lämmetessä kasvit päästävät ilmaan enemmän haihtuvia hiiliyhdisteitä. Nämä voivat ilmakehässä tapahtuvien muuntuman jälkeen tiivistyä pienhiukkasten pintaan kasvattaen hiukkasia; tätäkin kautta auringon säteilyn heijastaminen takaisin tehostuu.

Näin tiivistävät Leedsin ja Helsingin yliopiston tutkijat, jotka ovat analysoineet 11 mittauspaikalla eri puolilla maailmaa kerättyjä pienhiukkaspitoisuuksia ja tutkineet niiden pitoisuuksien muutosta lämpötilan muuttuessa.

Heidän havaintonsa olivat selkeitä.

– Kesäaikaan poikkeamat normaalilämpötilasta aiheuttivat kaikilla paikoilla poikkeaman hiukkaspitoisuuksissa ja muutokset olivat kaikkialla samansuuntaisia: lämpötilan nousu lisäsi halkaisijaltaan yli 100 nanometrin eli mikrometrin kymmenesosan kokoisten hiukkasten pitoisuuksia, sanoo tutkimuksessa mukana ollut FT Pauli Paasonen Helsingin yliopistosta.

Leedsin yliopiston tutkijat suorittivat ilmastomalli-ajoja, joiden tulokset vastasivat havaintoja hyvin. Ilmastomallin tulosten mukaan lämpötilariippuvuuden aiheutti ensisijaisesti metsäpalojen lisääntyminen kohonneen lämpötilan seurauksena. Kasveista haihtuvien orgaanisten hiilivetyjen vaikutus vahvisti ilmiötä.

– Pidän tämän tutkimuksen ilmaston takaisinkytkentöjen suuruusluokkia hyvin merkittävinä. Ne viittaisivat suureen alueelliseen viilentävään vaikutukseen, vaikkakin tämän kaltaisissa simulaatiotuloksissa on aina omat epävarmuutensa, sanoo tutkimukseen osallistunut FT Ari Asmi Helsingin yliopistosta.

ilmaston herkkyyttä hiilidioksidille on voitu aliarvioida

Ilmiö ei kuitenkaan ole välttämättä niin positiivinen kuin voisi kuvitella, ei ainakaan pitkällä aikavälillä.

– Arviomme ilmastoherkkyydestä, eli siitä kuinka paljon ilmasto lämpenee hiilidioksidin lisääntyessä, perustuvat suurimmaksi osaksi analyyseihin, joissa tätä metsäpalokytkentää ei ole huomioitu. Mikäli tämän uuden takaisinkytkennän voimakkuus voidaan muissakin tutkimuksissa osoittaa näin suureksi, ilmaston herkkyyttä hiilidioksidille on voitu aliarvioida, Asmi sanoo.

Hän näkee, että vaikka metsäpalot todennäköisesti lisääntyvätkin, silläkin on rajansa.

– Tämä  metsäpalojen tuoma viilennys on aika rajoitettua ja alueellista eikä siksi merkittävästi auta ilmastonmuutokseen, varsinkaan kun ajattelee maasto- ja metsäpalojen vaikutuksia vaikkapa ilmanlaatuun ja metsiin.

Vastikään Nature Geoscience -lehdessä julkaistua tutkimusta Substantial large scale feedbacks between natural aerosols and climate johti Leedsin yliopiston tutkimusryhmä, jota avustivat tutkijat Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta, CIRES tutkimuslaitokselta ja NOAA:lta Yhdysvalloista ja kansainväliseltä IIASA-tutkimuslaitokselta Itävallasta.

Lisätiedot:

Ari Asmi, 040 7709 729, @asmi_ari, ari.asmi@helsinki.fi
Pauli Paasonen, 050 415 5252, @PauliPaasonen, pauli.paasonen@helsinki.fi

Lue lisää aiheesta: Luonnontieteet