Luonnon monimuotoisuus, taudinaiheuttajat sekä ilmaston säätelemä ekosysteemin perustuotanto ovat ohjanneet metsästäjä-keräilijöiden väentiheyttä.

Kulttuurievoluutio on mahdollistanut ihmisten levittäytymisen lähes kaikkialle maapallolla. Jopa metsästäjä-keräilijäyhteisöt, jotka hyödyntävät luonnon tarjoamia resursseja näennäisen yksinkertaista teknologiaa käyttäen, ovat pystyneet selviämään ja menestymään ankarissa arktisissa ja aavikkoympäristöissä sekä kamppailemaan taudinaiheuttajia vastaan tropiikissa lääkekasveihin liittyvän laajan tietämyksensä avulla. Usein ajatellaankin, että kulttuuri on erottanut ihmiset luonnonympäristöstä ja siten ihmiset eivät olisi samanlaisten ekologisten pakotteiden alaisia kuin muut lajit.

Metsästäjä-keräilijäyhteisöjen väentiheys on luonnonolojen säätelemää

PNAS-tiedelehdessä juuri julkaistussa artikkelissa Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tutkijat kuitenkin osoittavat, että keskeiset ympäristötekijät, luonnon monimuotoisuus, taudinaiheuttajat sekä ilmaston säätelemä ekosysteemin perustuotanto, vaikuttavat voimakkaasti metsästäjä-keräilijäyhteisöjen väentiheyteen globaalissa aineistossa. Aineisto perustuu pääosin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla tehtyihin kansatieteellisiin tutkimuksiin.

- Tuloksemme osoittavat selvästi, että kulttuurievoluutio ei ole vapauttanut metsästäjä-keräilijöitä ympäristöpakotteista, sanoo tutkija Miikka Tallavaara.

Yltäkylläisen tropiikin kääntöpuoli: taudit 

Kolmen ympäristötekijän vaikutus väentiheyteen ei kuitenkaan ole samanlainen kaikkialla: Ekosysteemin perustuotanto ja luonnon monimuotoisuus vaikuttavat voimakkaimmin pohjoisilla ja keskisillä leveysasteilla, kun taas taudinaiheuttajien vaikutus voimistuu tropiikissa. 

- Mallinnustuloksemme osoittavat, että lauhkeat ja subtrooppiset eloyhteisöt tarjoavat kaikkein suotuisimmat olosuhteet metsästäjä-keräilijäväestöille, sillä näillä alueilla resurssien saatavuuden positiivinen ja taudinaiheuttajien negatiivinen vaikutus väentiheyteen ovat optimaaliset, lisää professori Miska Luoto.

Maanviljelyn kehitys

Valtaosa näistä suotuisimmista alueista on kuitenkin ollut maanviljelijäväestöjen asuttamia vähintään viimeiset 6000 vuotta. Maanviljelyn alkua koskevat kilpailevat teoriat korostavat joko tuottoisten ja vakaiden ympäristöjen tai metsästäjä-keräilijöiden väestönkasvun aiheuttaman väestöpaineen merkitystä tärkeimpänä alkusysäyksenä maanviljelyn siirtymisessä. Tuore tutkimus vaikuttaa osaltaan tähän keskusteluun.

- Tutkimuksemme korostaa sitä, kuinka vaikea on erottaa maanviljelyn alun ympäristöllisiä ja demografisia syitä, sillä ympäristön tuottoisuus ja metsästäjä-keräilijöiden väentiheys näyttävät olevan voimakkaasti kytköksissä toisiinsa, Tallavaara toteaa.

Ympäristö on vaikuttanut ihmispopulaatioihin koko evoluutiohistorian ajan

Suurimman osan lajimme historiaa ihmiset ovat olleet metsästäjä-keräilijöitä. Näin ollen tämän tutkimuksen tulokset tarkoittavat, että ympäristöolosuhteet ovat vaikuttaneet ihmispopulaatioihin lajin koko evoluutiohistorian ajan.

- Ympäristötekijät ovat vaikuttaneet ratkaisevasti ihmispopulaatioiden dynamiikkaan ainakin esiteollisen ajan loppuun, mutta olemme edelleen riippuvaisia luonnonympäristöstämme, vaikka moderni teknologia hämärtää tämän yhteyden ymmärtämistä arkielämässä, sanoo dosentti Jussi T. Eronen.

Miikka Tallavaaran, Jussi T. Erosen ja Miska Luodon artikkeli “Productivity, biodiversity, and pathogens influence the global hunter-gatherer population density” julkaistiin vastikään Proceedings of the National of Sciences USA (PNAS) -lehdessä.

Lisätietoa:
FT Miikka Tallavaara, Helsingin yliopisto, +358 40 737 0276, miikka.tallavaara@helsinki.fi
Professori Miska Luoto, Helsingin yliopisto, +358 44 272 7327, miska.luoto@helsinki.fi
Dosentti Jussi T. Eronen, Helsingin yliopisto, jussi.eronen@helsinki.fi