Jaavantiikeri numero 89

Harvinainen luuranko on ollut osa Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen omaa kokoelmaa vuodesta 1857. Sen todellinen arvo paljastui kuitenkin vasta lahjoituksen myötä.

Luonnontieteellisen museon Luut kertovat -näyttely sai keskiviikkona 15.8. uuden tähden, kun esille asetettiin erittäin harvinainen jaavantiikerin luuranko.

1970-luvulla sukupuuttoon kuolleen tiikerin nahka- ja luustonäytteitä tunnettiin maailmasta aiemmin vain 88. Luonnontieteellisen keskusmuseon tiikeri on siis numero 89. Kokonaisena luurankona Luonnontieteellisen keskusmuseon tiikeri on näistä hienoimpia.

Luurangon kunnostus näyttelyä varten onnistui Steven ja Anne Tsengin tekemän lahjoituksen turvin.

− Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että olemme voineet auttaa Luonnontieteellistä keskusmuseota saamaan jaavantiikerin esille, Steven Tseng totesi.

− Luonnontieteelliset museot ovat minulle tärkeitä paikkoja. Kun muutin Suomeen 2001, Luonnontieteellinen museo oli yksi ensimmäisiä paikkoja, joissa Suomessa vierailin. Vaikka museo ei ole maailmalla kovin tunnettu, olin nopeasti vaikuttunut sen korkeasta tasosta.

Alalaji kohdilleen

Tiikerin luuranko saattaa olla tuttu kokeneemmille Luonnontieteellisen museon kävijöille. Vuodelta 1857 peräisin oleva luuranko on ollut museossa esillä jo 1800-luvulla osana anatomian professori Evert Julius Bonsdorffin yksityiskokoelmaa. Museon omistukseen se on siirtynyt 1950-luvulla.

Esillä tiikeri on ollut viimeksi vuonna 1997. Aiemmin luuranko oli kuitenkin koottu hieman virheelliseen asentoon, eikä sen tarkasta alalajimäärityksestä ollut varmuutta – 1800-luvun tiedot eivät aina ole luotettavia. Niinpä sitä on pidetty esillä yksinkertaisesti tiikerinä.

Tutkija Henry Pihlströmin johtaman työryhmän tekemä alalajinmääritys kuitenkin vahvisti kyseessä olevan jaavantiikeri. Tarkkaan ottaen kyseessä on ollut nuori uros. Määrityksen vahvistuminen lisäsi huomattavasti luurangon arvoa. Niinpä se otettiin esiin varastosta, purettiin ja rakennettiin uudelleen huomattavalla tarkkuudella.

– Puhdistimme kaikki luut ja poistimme niistä rasvan. Näin ne säilyvät käytännössä ikuisesti, kertoo museomestari Janne Granroth

Uudelleen rakennettaessa myös luurangon asentoa korjattiin - nyt tiikerin selkä ei enää ole notkolla ja se astuu varpaillaan kuten kissapedon kuuluu.

Tulostetut kynnet

Luonnontieteellisen keskusmuseon jaavantiikeri on täydellinen muutamia kynsiä lukuun ottamatta. Puuttuvien kynsien kanssa hyödynnettiin nykyaikaista 3d-tulostusta.

− Otimme yhden kynnen ja skannasimme sen. Sitä oikeaan kokoon säätämällä ja välillä peilikuvaksi kääntäen saimme tulostettua puuttuvat kynnet, Granroth kertoo.

Kaikkiaan työtunteja kului kunnostukseen yli 250.

− Tsengien lahjoitus mahdollisti työn, mistä olen hyvin kiitollinen, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman.

– Meillä on museossa yli 15 000 000 näytettä eläimiä, kasveja, sieniä fossiileja ja kiviä ja toisaalta 150 työntekijää. Siis yli 100 000 näytettä jokaista työntekijää kohden. Emme millään pysty määrittämään tai kunnostamaan niitä kaikkia omin voimin. Lahjoitukset mahdollistavat uusien, erilaisten asioiden tekemisen ja jokainen lahjoitus on merkittävä museolle ja yliopistolle.

Lue lisää aiheesta: Luonnontieteet