Helsingin yliopiston vuoden 2019 väitöskirjapalkinnot erityisen ansiokkaista väitöskirjoista saivat Erika Palmerio, Iris Sevilem, Aleksia Vaattovaara ja Santeri Vanhanen.
Palkinnon saaneissa väitöskirjoissa tutkittiin auringon koronan massapurkauksia, esijällen kehitystä lituruohon juuressa, DUF26-domeenin sisältävien proteiinien evoluutiota kasveilla ja kasvien käyttöä esihistoriallisena aikana Suomessa.
Yliopisto palkitsee vuosittain ansiokkaita väitöskirjoja. Palkintoperusteissa on tieteellisten ansioiden lisäksi huomioitu tutkimuksen vaikuttavuus omalla tieteenalallaan sekä mahdollinen väitöskirjatyön yhteiskunnallinen vaikuttavuus.
Kansleri Kaarle Hämeri jakaa palkinnot syyslukukauden alkupuolella. Väitöskirjapalkinto on 4000 euroa.
Uutta tietoa auringon koronan massapurkauksista
FT Erika Palmerio palkittiin väitöskirjastaan Magnetic Structure and Geoeffectiveness of Coronal Mass Ejections.
Auringon koronan massapurkaukset (Coronal Mass Ejections, CMEs) ovat Auringon koronasta
purkautuvia suuria pilviä, jotka voivat aiheuttaa magneettisia myrskyjä ja muun muassa häiritä teknologisten järjestelmien toimintakykyä ja -varmuutta Maassa ja avaruudessa. CME:iden niin sanottu geoefektiivisyys riippuu niiden magneettisesta rakenteesta, muodosta ja nopeudesta.
Avaruusfysiikan alaan kuuluvassa väitöskirjatutkimuksessaan Erika Palmerio tarkasteli CME:iden magneettista rakennetta ja geoefektiivisyyttä. Hän yhdisti usean aallonpituuden kaukohavaintoja CME:n lähdealueesta Auringossa havaintoihin CME:n rakenteesta Maan kiertoradalla sekä mallinnuksen avulla.
Väitöskirjan elektroninen versio on saatavilla Helsingin yliopiston e-thesis-palvelussa.
Miten kasvi kasvaa paksuutta?
FT Iris Sevilem sai palkinnon väitöksestään The integration of developmental signals during root procambial patterning in Arabidopsis thaliana.
Iris Sevilemin väitöskirja keskittyy esijällen kehitykseen lituruohon juuressa. Kasvien johtosolukko kehittyy kantasoluja sisältävästä esijällestä varhaisen kasvuvaiheen aikana. Johtosolukko toimii kuljetusverkostona sekä tukirakenteena, joka tuottaa suurimman osan kasvin paksuuskasvusta. Työ kuvaa uusia esijällen kehityksen säätelijöitä ja paljastaa monimutkaisen säätelyverkoston, joka aktivoi paksuuskasvun. Nämä löydökset auttavat merkittävästi ymmärtämään miten johtosolukko muodostuu. Niitä voidaan mahdollisesti hyödyntää maa- ja metsätaloudessa lisäämään tuotantoa.
Väitöskirjan elektroninen versio on saatavilla Helsingin yliopiston e-thesis-palvelussa.
Väitös valotti kasvien proteiinien toimintaa ja rakennetta
FT Aleksia Vaattovaaran palkitun väitöksen otsikko on Evolution of the DUF26-containing proteins in plants.
Vaattovaara selvitti väitöskirjassaan DUF26-domeenin sisältävien proteiinien evoluutiota kasveilla. Kyseisten proteiinien funktiot liittyvät kasvien kehitykseen ja stressivasteisiin, ja niitä koodaa runsaslukuinen geeniperhe. Tutkimuksessa saatiin tietoa DUF26-proteiinien evoluutiosta, rakenteesta ja toiminnasta sekä niitä koodaavien geenien vastaavuuksista eri lajien välillä. Tietoa on mahdollista soveltaa tulevaisuudessa esimerkiksi viljelykasveihin ja niiden jalostukseen.
Lisäksi tutkimuksen yhteydessä nousi esille tietokannoissa olevien geenimallien annotaatioiden laatuun liittyviä puutteita. Vaattovaara pyrki tuomaan niitä esiin tutkimusyhteisössä, jotta tutkimukseen käytettävien geenimallien laatu tarkistettaisiin huolellisesti.
Väitöskirjan elektroninen versio on saatavilla Helsingin yliopiston e-thesis-palvelussa.
Tietoa esihistoriallisesta maanviljelystä
FT Santeri Vanhanen tutki palkitussa väitöskirjassaan Prehistoric cultivation and plant gathering in Finland: An archaeobotanical study esihistoriallisen maanviljelyn ja kasvien keräilyn kehitystä Suomessa. Suomen vanhimmat viljanjyvät löytyivät Ahvenanmaalta. Nämä ohran ja vehnän jyvät ovat radiohiiliajoituksen perusteella noin 5000 vuotta vanhoja. Viljely saapui manner-Suomeen vähän myöhemmin, pronssikauden alussa, eli noin 3500 vuotta sitten.
Väitöksessä saatiin runsaasti uutta tietoa huonosti tunnetuista muinaisista keräilykasveista. Tutkimuksen mukaan metsästäjä-keräilijät hyödynsivät lukuisia villikasveja. Tutkimuksen menetelmänä oli arkeobotaaninen analyysi, jossa tutkitaan arkeologisilta kohteilta löytyviä muinaisia kasvinjäänteitä. Kasvinjäänteet tunnistetaan mikroskoopin avulla vertaamalla niitä moderneihin kasveihin.
Väitöskirjan elektroninen versio on saatavilla Helsingin yliopiston e-thesis-palvelussa.