Lietolaisilla pelloilla Varsinais-Suomessa on käynnissä tieteestä, maanviljelystä, ympäristötuista, politiikasta ja Itämeren tilasta rakennettu yhteiskunnallinen koe. Kynnetyllä pellolla marraskuussa sitä voi olla vaikea tunnistaa hallituksen kärkihankkeeksi.
Rahoituksen saaminen SAVE-hankkeelle on Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikaisen mukaan parasta, mitä Saaristomerta ja koko Itämerta kuormittavien maatalouden päästöjen hillitsemiseksi voidaan tehdä.
– Meillä on Suomessa rantojen ja peltojen välissä suojakaistat ja lisäksi lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä rajoitetaan. Siitä huolimatta erityisesti maatalouden typpipäästöt ovat kasvaneet, Ollikainen luettelee vakavana työhuoneellaan Helsingin Viikissä.
tutkimuksen tulokset yhteiskunnalliseksi ratkaisuksi
Markku Ollikaiselle kärkihanke merkitsee yhteistyötä poliitikkojen, tutkijoiden, viljelijöiden ja esimerkiksi kuljetusyrittäjien kanssa sekä sitä, että tutkimuksen tulokset on tarkoitus jalostaa huolella yhteiskunnalliseksi ratkaisuksi.
Tällä Ollikainen tarkoittaa peltojen kipsikäsittelyn liittämistä osaksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää. Etelä-Suomen rannikkoalueen viljelijälle siis maksettaisiin siitä, että hän levittäisi syystöiden yhteydessä kipsiä pelloille. Käsittely pitäisi arvioiden mukaan toistaa viiden vuoden välein.
– Uskomme, että kipsillä voitaisiin vähentää edullisesti Saaristomerta eniten kuormittavaa fosforia kolmanneksella. Raha voitaisiin siirtää tehottomimmista keinoista, joten maatalouden 200 miljoonan vuosittaista tukisummaa ei tarvitsisi edes kasvattaa.
Peltoihin soveltuvaa puhdasta kipsiä on kuljetettu rekoilla 55 lietolaisen ja paimiolaisen viljelijän pelloille halki Suomen lannoitevalmistaja Yaran tehtailta Siilinjärveltä.
Jos kaikki sujuu kuten tutkijat toivovat, vaihtuvat rekat tulevaisuudessa junavaunuihin. Vielä suurempi haave on se, että menetelmä toimii myös ruotsalaisilla ja ennen kaikkea puolalaisilla pelloilla. Silloin vaikutus näkyisi merkittävänä parannuksena Saaristomeren lisäksi koko Itämeressä. Mutta ennen sitä on tutkittava vielä monta asiaa.
”Näkyvyyttä oli tullut lisää ainakin kolmannes ”
Nyt hankkeella on ratkaiseva käännekohta, kun kipsi on saatu maahan. Tutkijat pääsevät mittaamaan tuloksia eli sitä, mitä tapahtuu pellossa, vedessä ja bioottisessa luonnossa.
– Ja sitä, kun joukko tutkijoita sekaantuu maanviljelijöiden elämään, Ollikainen hymähtää.
Sillä siitä tutkimukseen tarvittavien peltojen ja viljelijöiden etsiminen lähti. SAVEn projektikoordinaattori Eliisa Punttilalla on pitkä lista asioista, joita ilman hanketta ei olisi koskaan voitu toteuttaa.
– Alkuun lähetimme tietenkin kirjeitä, soitimme ja vastasimme puheluihin. Järjestimme infotilaisuuksia, annoimme haastatteluita paikallislehtiin, vierailimme tiloilla ja esittelimme hanketta jopa kunnanvaltuustossa.
Yksi pilottihankkeen tärkeimmistä tehtävistä on selvittää nekin riskit, joita myöhemmin saatettaisiin kohdata jossakin muualla.
Pilotin toteutussuunnitelma onkin hioutunut pitkin matkaa. Tutkijoille ei esimerkiksi ollut juolahtanut mieleen, että osalle pelloille johtavista yksityisteistä on likimain mahdotonta ajaa kipsillä täyteen lastatulla rekalla. Tästä Ollikainen kiittää ennen kaikkea viljelijöitä.
– Nämä asiat on saatu ratkaistua erinomaisella yhteistyöllä. Lisäksi mittaamme kymmenien maaperän ja vesistön arvojen lisäksi nyt viljelijöiden ja muiden toimijoiden aloitteesta muun muassa vuollejokisimpukoiden ja taimenten hyvinvointia sekä kaivoveden laatua.
Vaikka Ollikaisen tavoittelemaan tukijärjestelmän uudistukseen on vielä matkaa, hanke on jo pitkällä. Punttilalle pysäyttävä hetki koitti, kun hän kolme viikkoa kipsin levityksen jälkeen vieraili tutkimusalueella ja vilkaisi sillalta alas.
– Ensi kertaa mittalaitteistomme näkyi joen pohjalla. Näkyvyyttä oli tullut lisää ainakin kolmannes. Ihmettelimme porukalla, miten kirkasta Savijoen vesi oli!