Tuoreissa pitkäaikaisseurantoihin perustuvissa tutkimuksissa selvitettiin Suomen vesilintukantojen runsauden muutoksia 1940-luvulta 2020-luvulle. Vesilintujen lajimäärä ja kantojen koot kasvoivat toisen maailmansodan jälkeen, mutta 1980-luvulta nykypäivään ne ovat olleet laskusuunnassa. Erityisesti rehevillä vesillä lintujen määrä on vähentynyt.
– Rehevien vesien lajit kärsivät veden ravinnetasoissa sekä värissä tapahtuneista muutoksista. Veden tummuessa linnunpoikasten ravinnokseen tarvitsemien selkärangattomien määrä vedessä vähenee, kertoo tutkija Sari Holopainen Helsingin yliopistosta.
Reheviä järviä suosivat ja sukeltamalla ravintonsa hankkivat lajit, kuten sotkat ja silkkiuikku, ovatkin taantuneet voimakkaasti. Veden laadussa tapahtuneiden muutosten lisäksi rehevillä vesillä pesivät vesilinnut kärsivät vieraspetojen, minkin ja supikoiran, runsastumisesta.
Karujen vesien lajit, kuten koskelot ja kuikka, ovat pärjänneet suhteellisen hyvin ja jopa runsastuneet. Karuissa järvissä vesikemian muutokset eivät vaikuta samaan tapaan haitallisesti kuin rehevissä vesissä. Karuilla järvillä on myös vähemmän vieraspetoja. Myös joutsenkanta on voinut kasvaa, koska joutsen pystyy todennäköisesti puolustautumaan vieraspetoja vastaan.
Riistakameratutkimuksen mukaan yleisimmät pesärosvot tutkimuskäyttöön tehdyillä keinopesillä olivat varislinnut ja supikoira. Pesiä rosvottiin yleisemmin vesistöjen läheisyydessä. Rannoilla ja rantavyöhykkeessä pesivillä vesilinnuilla on suurempi riski joutua pesärosvouksen kohteeksi kuin niillä, jotka eivät pesi aivan veden äärellä.
– Esimerkiksi kaukanakin rannasta pesivillä sinisorsilla pesän saalistusriski on pienempi. Tämä voi osaltaan selittää, miksi sen pesimäkannat eivät ole taantuneet samalla tavoin kuin useimpien muiden sorsien, kertoo vieraileva tutkija Hannu Pöysä Itä-Suomen yliopistosta.
Pesärosvoista minkki ja supikoira ovat vieraslajeja, jotka alkoivat yleistyä vasta 1950–1960-luvuilta lähtien, mikä osaltaan selittää sorsakantojen hyvinvointia tutkimusjakson alkuvuosina. Vieraspedot uhkaavat pesien lisäksi myös hautovia emoja.
Kosteikot voivat auttaa vesilintuja
Tutkimuksissa selvisi myös, että majava-, kausi- ja rakennettujen kosteikoiden äärellä pesien rosvousta tapahtui vähemmän kuin pysyvien järvien rannoilla. Lisäksi kosteikoilla oli tarjolla enemmän selkärangattomia vesilintujen ravinnoksi. Kausikosteikoita on Suomessa perinteisesti kuivattu ja järvien tulvarantojen muodostumista ehkäisty, vaikka ne voisivat olla tärkeitä vesilintujen poikueympäristöjä.
Tutkijat suosittelevat vesilintukantojen elvyttämiseksi uusien kosteikkojen rakentamista ja vanhojen ennallistamista. Ne tarjoavat vesilinnuille ravintorikkaita ja mahdollisesti myös turvallisempia pesimäympäristöjä. Vieraspetojen pyynnillä voidaan konkreettisesti vaikuttaa vesilintukantojen kehitykseen. Vesien hoidossa tulisi siirtyä valuma-aluetasoiseen suunnitteluun, jossa vesiensuojelu ja petojen vähentäminen muodostaisivat kokonaisuuden.
– Vesien ruskettumiseen vaikuttavat suuressa määrin metsähakkuut ja -ojitukset. Metsätalouden toimia tulisi muokata vesistöystävällisemmiksi, summaa yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Tutkimuksissa olivat mukana Helsingin, Itä-Suomen ja Turun yliopistot, Luonnonvarakeskus, BirdLife Suomi, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö sekä Suomen riistakeskus.
Alkuperäiset artikkelit
Holopainen, S., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lindén, A., Nummi, P., Piha, M., Pöysä, H., Toivanen, T., Väänänen, V.-M., Alhainen, M. & Lehikoinen, A., 2024. Anthropogenic bottom-up and top-down impacts on boreal breeding waterbirds. Ecology and Evolution https://doi.org/10.1002/ece3.11136
Holopainen, S., Miettinen, E., Nummi, P., Väänänen, V.-M. & Pöysä, H. 2024. Balancing between predation risk and food by boreal breeding ducks. Ecology and Evolution. https://doi.org/10.1002/ece3.11011
Pöysä H., Lammi E., Pöysä S., Väänänen V-M 2023. When good turns to bad and alien predators appear: The dynamics of biodiversity change in boreal waterbird communities. Global Ecology and Conservation 48, e02727. https://doi.org/10.1016/j.gecco.2023.e02727