Aiemmin tuntematon mittariperhoslaji, Choecolora vergetaria, selitettiin nyt ensimmäistä kertaa tieteelle uutena, vaikka sen vanhin museonäyte Lontoon luonnontieteellisestä museosta on peräisin jo vuodelta 1894.
– Lajin suomenkieliseksi sopisi vaikkapa unhomittari, sanoo väitöskirjatutkija Mikael Englund Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Tutkijat halusivat selvittää, kuuluvatko muutamia vuosia sitten Etelä-Afrikasta löydetyt mittariperhoset aiemmin tuntemattomaan lajiin.
– On harvinaista, että näinkin huomiota herättävän näköinen perhoslaji on jäänyt aiemmista yrityksistä huolimatta kuvaamatta näin pitkäksi aikaa, kuvailee Englund lähtötilannetta.
Tutkijat kuvasivat tämän tieteelle uuden lajin käyttäen apuna mikro-CT kuvantamismenetelmää. Sen avulla voidaan tuottaa tarvittavat kuvat esimerkiksi hyönteisten sisäelimistä ja rakenteista harvinaisia näyteyksilöitä vahingoittamatta. Tekniikan avulla voidaan vähentää tarvetta uusien näyteyksilöiden keräämiseen ja tutkia museoissa jo olevia ainutlaatuisia hyönteisnäytteitä säilyttäen ne koskemattomina.
Kuvadataa voidaan myös jakaa elektronisesti ja käyttää muuhunkin kuin alkuperäisten kuvien tuottamiseen. Myös kolmiulotteista videokuvaa on mahdollista tuottaa samasta kuvatiedostosta.
– Voimme esimerkiksi matkata virtuaalisesti hyönteisen onton tuntosarven läpi ja tarkastella, miltä se näyttää sisäpuolelta katsottuna, kuvailee Englund micro-CT tekniikan mahdollisuuksia.
Tutkijoiden mukaan elämme keskellä ihmisen aiheuttamaa maapallon historian kuudetta massasukupuuttoaaltoa. On tärkeää kuvata eliökunnan monimuotoisuutta ja ymmärtää ekosysteemien toimintaa, jotta voimme ehkäistä luontokatoa ja välttää siitä johtuvia kaikkia eliölajeja, myös ihmisen tulevaisuutta, uhkaavia riskejä.
– Tarvitsemme nopeita toimia ihmistoiminnan aiheuttaman maailmanlaajuisen luontokadon ehkäisemiseksi. Suojelutoimien suunnittelua, päätöksentekoa ja toimeenpanoa varten eliölajit tulee nimetä ja niiden ympäristövaatimukset tuntea. Micro-CT on tärkeä työkalu uusien lajien tutkimuksessa, koska usein harvinaisten lajien kuvaus voidaan tehdä jo olemassa olevien yksilöiden perusteella niitä vahingoittamatta, Englund toteaa.
Alkuperäinen julkaisu
Yhteystiedot
- Mikael Englund, mikael.englund@helsinki.fi