Lajien suojelu, johon kuuluu ihmisille elintärkeiden kasvien ja eläinten vaaliminen, edellyttää selvää käsitystä lajeista ja niiden eroista. Luokittelun selkeys on olennaisen tärkeää myös suojeltavia lajeja koskevan lainsäädännön kannalta.
Kansainvälisessä julkilausumassa ovat mukana myös Helsingin yliopiston alaisen Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat Xiaolan He, Jaakko Hyvönen, Péter Poczai ja Soili Stenroos.
– Theodosius Dobzhanskyn kuuluisaa evoluutiota koskevaa lausumaa mukaillen sanoisin, että biologiassa ei ole mitään järkeä muutoin kuin taksonomian valossa. Luokitteluhypoteesit ovat perinteisesti perustuneet satojen tai tuhansien näytteiden huolelliseen vertailevaan tutkimukseen. Nykyään tieteenalalla hyödynnettävä tieto ulottuu morfologiasta aina nukleotiditasolle, minkä ansiosta voidaan jatkuvasti parantaa hypoteeseja eliöiden polveutumishistoriasta ja luokitella ne paremmin, He toteaa.
Pozcai jatkaa: – Taksonomia on erittäin tärkeää lajien suojelulle, ja taksonomiset muutokset edellyttävät taiten laadittuja lakeja. Lainsäädännön mekanismien tulisi taata lajien suojelun jatkuvuus tällaisista muutoksista huolimatta. Esimerkkiä voitaisiin ottaa vaikkapa CITES-järjestöstä, jonka asiantuntijaryhmät jo tätä nykyä kytkevät taksonomian ja siinä tapahtuvat muutokset lajien suojeluun.
Kiistanalainen ehdotus esitettiin Nature-tiedejulkaisun artikkelissa Taxonomy anarchy hampers conservation (”Anarkistinen taksonomia haittaa suojelua”), jonka ovat kirjoittaneet Stephen T. Garnett ja Les Christidis. Sen mukaan luonnon monimuotoisuuden perinteiset luokittelutavat haittaavat merkittävästi suojelupyrkimyksiä. Tutkijakaksikko ehdottaa, että taksonomisiin hypoteeseihin sovellettaisiin yhdenmukaisia ohjeita ja kansainvälistä valvontaa, mikä poikkeaa muista tieteenaloista, joiden piirissä hypoteeseja esitetään ja testataan ilman ulkoista ohjausta. Suunnitelman mukaan muodostettaisiin kansainvälinen hallintoelin. Sen jäsenet olisivat tieteen ulkopuolisia tahoja, kuten juristeja, antropologeja ja sosiologeja. Tavoitteena olisi rajoittaa häiriöitä, joita mielivaltaiset tai huonosti perustellut taksonomiset muutokset voivat suojeluponnistuksille aiheuttaa.
Taksonomian alan kansainvälinen yhteisö onkin huolissaan siitä, että ei-tieteellinen ohjaus heikentäisi luokittelutarkkuutta ja jarruttaisi alan edistymistä juuri kun sitä pitäisi nimenomaan nopeuttaa. Garnettin ja Christidisin ehdotuksen arvostelijoiden mukaan lajit eivät ole tarkkarajaisia kokonaisuuksia, vaan eläviä ja kehittyviä eliöryhmiä, joten lajinmääritysprosessin tulee säilyä joustavana ja valmiina ottamaan huomioon uusia tutkimustuloksia mahdollisimman suuren tarkkuuden takaamiseksi. Heidän mielestään uusia taksonomisia löytöjä saavutetaan tehokkaimmin muiden tieteenalojen lailla esittämällä uusia, entistä suurempaan aineistoon perustuvia hypoteeseja, vertaisarviointeja hyödyntämällä ja tavoittelemalla tiedeyhteisön sisäistä yksimielisyyttä luokitteluehdotusten paikkansapitävyydestä.
Yhteisenä tavoitteena luonnon monimuotoisuuden suojelu
Kiistan molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että monimuotoisuuden vaaliminen vaatii vankkaa taksonomista tutkimusta ja että tällaisen tutkimuksen puute vaikuttaa merkittävästi suojelutoimiin. Alan tutkijoiden mukaan kriisi ei kuitenkaan johdu ulkoisen ohjauksen puutteesta. Ongelman ydin on heidän mukaansa siinä, että merkittävät rahoittajat eivät tue tieteenalaa tarpeeksi. Lisäksi ammatin uusille harjoittajille ei ole tarjolla riittävästi koulutusmahdollisuuksia. Nykyään alalla työskentelevät asiantuntijat ikääntyvät ja jäävät eläkkeelle, eikä heillä ole seuraajia. Taksonomian alan kansainvälisen tutkijayhteisön mukaan Garnettin ja Christidisin ehdotus luokitteluvapauden rajoittamisesta pahentaa olemassa olevia ongelmia entisestään.
Samalla kun yhä useammat lajit kuolevat sukupuuttoon ja monien muiden lajien elintila kutistuu, arviolta 85 % maaympäristön ja 90 % merilajeista on vielä nimeämättä. Tunnettu evoluutiobiologi Edward O. Wilson kuvasi asiaa osuvasti yhdeksi ihmiskunnan suurimmista haasteista New York Times -lehdessä äskettäin julkaistussa mielipidekirjoituksessaan (https://nyti.ms/2CX8zDc).
Soili Stenroos kertoo pääkuvan näytteestä:
– Tämä ja tuhannet muut kokoelmiemme näytteet on saatettu avoimeen käyttöön Andrew W. Mellon -säätiön rahoittaman Global Plants Initiative -hankkeen avulla. Sadat asiantuntijat ympäri maailman ovat tehneet osansa tyyppinäytteiden varmentamiseksi, digitoimiseksi ja kuvaamiseksi, jotta ne ovat helposti tutkijoiden käytettävissä. Tämä on malliesimerkki taksonomisesta työstä ja biodiversiteettitutkimusta tukevasta verkostoitumisesta.
Alkuperäinen artikkeli:
Taxonomy based on science is necessary for global conservation.
PLOS Biology, Published: March 14, 2018, https://doi.org/10.1371/journal.pbio.2005075
Scott A. Thomson, Richard L. Pyle, Shane T. Ahyong, Miguel Alonso-Zarazaga, Joe Ammirati, Juan Francisco Araya, John S. Ascher, Tracy Lynn Audisio, Valter M. Azevedo-Santos, Nicolas Bailly, William J. Baker, Michael Balke, Maxwell V. L. Barclay, Russell L. Barrett, Ricardo C. Benine, James R. M. Bickerstaff, Patrice Bouchard, Roger Bour, Thierry Bourgoin, Christopher B. Boyko, Abraham S. H. Breure, Denis J. Brothers, James W. Byng, David Campbell, Luis M. P. Ceríaco, István Cernák, Pierfilippo Cerretti, Chih-Han Chang, Soowon Cho, Joshua M. Copus, Mark J. Costello, Andras Cseh, Csaba Csuzdi, Alastair Culham, Guillermo D’Elía, Cédric d’Udekem d’Acoz, Mikhail E. Daneliya, René Dekker, Edward C. Dickinson, Timothy A. Dickinson, Peter Paul van Dijk, Klaas-Douwe B. Dijkstra, Bálint Dima, Dmitry A. Dmitriev, Leni Duistermaat, John P. Dumbacher, Wolf L. Eiserhardt, Torbjørn Ekrem, Neal L. Evenhuis, Arnaud Faille, José L. Fernández-Triana, Emile Fiesler, Mark Fishbein, Barry G. Fordham, André V. L. Freitas, Natália R. Friol, Uwe Fritz, Tobias Frøslev, Vicki A. Funk, Stephen D. Gaimari, Guilherme S. T. Garbinom, André R. S. Garraffoni, József Geml, Anthony C. Gill, Alan Gray, Felipe G. Grazziotin, Penelope Greenslade, Eliécer E. Gutiérrez, Mark S. Harvey, Cornelis J. Hazevoet, Kai He, Xiaolan He, Stephan Helfer, Kristofer M. Helgen, Anneke H. van Heteren, Francisco Hita Garcia, Norbert Holstein, Margit K. Horváth, Peter H. Hovenkamp, Wei Song Hwang, Jaakko Hyvönen, Melissa B. Islam, John B. Iverson, Michael A. Ivie, Zeehan Jaafar, Morgan D. Jackson, J. Pablo Jayat, Norman F. Johnson, Hinrich Kaiser, Bente B. Klitgård, Dániel G. Knapp, Jun-ichi Kojima, Urmas Kõljalg, Jenő Kontschán, Frank-Thorsten Krell, Irmgard Krisai-Greilhuber, Sven Kullander, Leonardo Latella, John E. Lattke, Valeria Lencioni, Gwilym P. Lewis, Marcos G. Lhano, Nathan K. Lujan, Jolanda A. Luksenburg, Jean Mariaux, Jader Marinho-Filho, Christopher J. Marshall, Jason F. Mate, Molly M. McDonough, Ellinor Michel, Vitor F. O. Miranda, Mircea-Dan Mitroiu, Jesús Molinari, Scott Monks, Abigail J. Moore, Ricardo Moratelli, Dávid Murányi, Takafumi Nakano, Svetlana Nikolaeva, John Noyes, Michael Ohl, Nora H. Oleas,Thomas Orrell, Barna Páll-Gergely,Thomas Pape, Viktor Papp, Lynne R. Parenti, David Patterson, Igor Ya. Pavlinov, Ronald H. Pine, Péter Poczai, Jefferson Prado, Divakaran Prathapan, Richard K. Rabeler, John E. Randall, Frank E. Rheindt, Anders G. J. Rhodin, Sara M. Rodríguez, D. Christopher Rogers, Fabio de O. Roque, Kevin C. Rowe, Luis A. Ruedas, Jorge Salazar-Bravo, Rodrigo B. Salvador, George Sangster, Carlos E. Sarmiento, Dmitry S. Schigel, Stefan Schmidt, Frederick W. Schueler, Hendrik Segers, Neil Snow, Pedro G. B. Souza-Dias, Riaan Stals, Soili Stenroos, R. Douglas Stone, Charles F. Sturm, Pavel Štys, Pablo Teta, Daniel C. Thomas, Robert M. Timm, Brian J. Tindall, Jonathan A. Todd, Dagmar Triebel, Antonio G. Valdecasas, Alfredo Vizzini, Maria S. Vorontsova, Jurriaan M. de Vos, Philipp Wagner, Les Watling, Alan Weakley, Francisco Welter-Schultes, Daniel Whitmore, Nicholas Wilding, Kipling Will, Jason Williams, Karen Wilson, Judith E. Winston, Wolfgang Wüster, Douglas Yanega, David K. Yeates, Hussam Zaher, Guanyang Zhang, Zhi-Qiang Zhang, Hong-Zhang Zhou.