Brittiläinen The Royal Botanic Gardens, Kew, julkaisi 10. lokakuuta State of the World’s Plants and Fungi 2023 -raporttinsa, joka keskittyy maailman kasvien ja sienten tilaan sekä niihin vaikuttaviin tekijöihin. Raportti perustuu yli 200 kansainvälisen tutkijan työhön yli sadasta tutkimuslaitoksesta ympäri maailmaa. Raportin sieniosion taustalla olevaa tieteellistä julkaisua johti entinen Kew Royal Botanic Gardensin tutkimusjohtaja ja nykyinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti, sieni- ja sammaltiimin vetäjä Tuula Niskanen.
Raportissa kiinnitetään erityistä huomiota sienten monimuotoisuuteen, joka on jäänyt kasvien ja eläinten varjoon vuosisatojen ajan. Tähän mennessä vain 155 000 sienilajia on virallisesti nimetty, mutta niiden oletetaan olevan paljon monimuotoisempi ryhmä. Arvioita sienten lajimäärästä on esitetty laajalti, vaihdellen 250 000:sta jopa 19 miljoonaan lajiin. Uudet tutkimusmenetelmät, kuten DNA-metaviivakoodaus, ovat tuoneet lisää tietoa sienten monimuotoisuudesta, ja nyt uskotaan, että maailmassa saattaa olla noin 2,5 miljoonaa sienilajia, mikä tekisi ”Flora, Fauna, Funga” -kolmikossa sienistä eläinten jälkeen toiseksi suurimman eliöryhmän ennen kasveja.
Yli 90% sienilajeista on edelleen nimeämättä, vaikka ne ovat elintärkeitä planeettamme maaekosysteemien terveydelle ja toimivuudelle. Sienet voivat tarjota meille uusia ravintolähteitä, lääkkeitä ja muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Nykyinen lajien kuvaamisvauhti on riittämätön, ja ilman lisätoimia loppujen tuntemattomien lajien kuvaaminen kestäisi vuosisatoja. Tutkijat toivovat, että keskittymällä DNA-sekvensointiin ja ympäristönäytteisiin voitaisiin päästä huomattavasti nopeampaan vauhtiin, jopa 50 000 uuden lajin kuvaukseen vuosittain. Myös Luonnontieteellisillä museoilla on tässä keskeinen rooli, sillä ne ovat monimuotoisuuden aarrearkkuja, joissa eri puolilta maailmaa kerätyt tieteelle uudet lajit odottavat löytäjäänsä.
Tuula Niskanen korostaa, että lajien nimeäminen on ensimmäinen askel niiden dokumentoinnissa ja suojelussa.
– On tärkeää tietää, mitä sienilajeja on olemassa ja mitä meidän on tehtävä niiden hyväksi, jotta emme menetä näitä ekosysteemien tärkeitä toimijoita ja meitä ja yhteiskuntaa potentiaalisesti muilla tavoin hyödyttäviä eliöitä.
Uusia lajeja löytyy jatkuvasti, myös Suomesta
Uusia sienilajeja voi löytää lähes mistä vain merten syvyyksistä aavikoille ja arktisille alueille, mutta jopa omalta takapihalta. Joukossa on niin mikroskooppisia sieniä kuin helposti havaittavia ja laajalle levinneitä lajeja. Tällainen on esimerkiksi suomalaisten tutkijoiden tämän vuoden toukokuussa tieteelle uutena kuvaama, vielä ilman suomenkielistä nimeä oleva, Thaxterogaster mitipes, joka kasvaa hemiboreaalisissa ja boreaalisissa havumetsissä pohjoisella pallonpuoliskolla, myös Suomessa. Laji kuuluu seitikkien heimoon, jonka edustajat muodostavat sienijuurta yhdessä monien merkittävien metsäpuidemme kuten männyn, kuusen ja koivun kanssa. Seitikit tarjoavat isäntäkasveilleen muun muassa typpeä osallistuen samalla myös metsien orgaanisen aineksen hajottamiseen ja metsien hiilen kiertoon. Suomesta tunnetaan tällä hetkellä noin 8000 sienilajia, mutta todellinen lukumäärä voi olla jopa kaksinkertainen.
Tutkijat painottavat myös globaalia yhteistyötä sienten suojelussa. Alle 1% kuvatuista sienilajeista on arvioitu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kansainväliseen Punaiseen kirjaan, verrattuna kasveihin ja eläimiin, joista on kerätty huomattavasti enemmän tietoa. Sienten suojelemiseksi tutkijat esittävät, että suojelutoimet tulisi yhdistää kasvien ja eläinten suojelutoimiin ja ottaa myös huomioon sienille erityisen tärkeät alueet, jotka saattavat jäädä muiden suojelualueiden ulkopuolelle.
Tuula Niskanen korostaa taksonomian tärkeyttä ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden kriisin aikana.
– Meillä on Suomessa pitkä perinne laadukkaan taksonomisen tutkimuksen tekemisessä ja Luonnontieteellisessä keskusmuseossa maailman kolmanneksi suurimmat sienikokoelmat. Haluan olla omalta osaltani varmistamassa, että tämä perinne jatkuu. Me tarvitsemme taksonomiaa – se on olennainen ja kriittinen tieteenala luonnonsuojelun kannalta ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden kriisin aikana.
The Royal Botanic Gardens Kew julkaisi viidennen “State of the World” raporttinsa maailman kasvien ja sienten tilasta 10. lokakuuta 2023.
Raportin mukaan sukupuuttoon kuoleminen uhkaa jopa 77 prosenttia tieteelle kuvaamattomista putkilokasveista ja 45 prosenttia tunnetuista kukkivista kasveista. Tutkijat vaativatkin, että äskettäin kuvattuja kasvilajeja kohdellaan uhanalaisina.
Raportissa tunnistetaan myös 32 ns. dark spottia, eli pimeää kohtaa maailmalla. Nämä ovat alueita, joista puuttuu sekä maantieteellisiä että taksonomisia tietoja, minkä vuoksi tutkijat ovat pimennossa niiden biologisesta monimuotoisuudesta.
Osana raporttia julkaistiin ensimmäistä kertaa lista koko maailman putkilokasvilajistosta. Listan koostaminen on kestänyt 35 vuotta.
Raportin teemat lyhyesti
- Taksonomia - ajankohtainen ja kriittinen luonnon suojelun kannalta ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden kriisin aikana.
- Uudet teknologiat - DNA-sekvensointi ja fylogenetiikka avaavat kasvien ja sienten evoluutiohistorian.
- Uusi löytörintama - miljoonat vielä löytämättä olevat sienilajit ovat suuri haaste tutkijoille.
- Luonnonsuojelu on jäänyt jälkeen - kohdennetut toimet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan vastata haasteen laajuuteen ja määrittää, mitkä lajit tarvitsevat kipeästi suojelua.