Tutkijat Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta ja maantieteen laitokselta sekä Suomen ympäristökeskuksesta analysoivat viheralueiden merkittävyyttä Suomessa kehitetyllä Zonation-arvotusmenetelmällä.
Luonnon monimuotoisuudelle tärkeät viheralueet eivät aina ole samoja kuin ne, jotka ovat tärkeitä saavutettavuuden kannalta. Huomioimalla molemmat tavoitteet optimoinnissa saatiin kuitenkin aikaan tasapainoinen lopputulos kummastakin näkökulmasta.
– Esimerkiksi rantakosteikot ja kaupunkimetsät keskusta-alueiden liepeillä ovat tärkeitä kohteita niin luonnonarvojen kuin virkistyskäytön näkökulmasta, kertoo tutkimusta luotsannut tutkijatohtori Joel Jalkanen Luomuksesta. Korkean arvon aluekokonaisuuksia olivat muun muassa Laajalahden ja Viikin rantaniityt, Helsingin keskuspuiston, Kivikon ja Sammalvuoren metsät, Hietaniemi sekä Vuosaarenhuipun täyttömäki.
Tutkimuksessa huomioitiin viheralueiden merkitys kymmenen eri eliöryhmän näkökulmasta, sisältäen esimerkiksi kasvit, sienet, linnut ja eri hyönteisryhmiä, sekä viheralueiden saavutettavuus kävellen ja pyöräillen kaikista pääkaupunkiseudun kaupunginosista käsin. Lisäksi tutkijat huomioivat luontoalueiden herkkyyden ihmiskäyttöä kuten tallausta kohtaan.
Alueelliset optimointimenetelmät tukevat, eivät korvaa kaupunkisuunnittelua
Systemaattiset menetelmät auttavat tunnistamaan viheralueiden merkittävyyden eri näkökulmista koko pääkaupunkiseudun mittakaavassa. Tällaisten analyysien avulla voidaan laatia erilaisia ohjeita maankäytön suunnitteluun ja viheralueiden hoitoon.
– Maankäytön suunnittelijat ovat tottuneita tasapainoilemaan erilaisten maankäyttötavoitteiden ja -arvojen välillä. Erilaiset optimoinnit kuten Zonation-analyysit voivat kuitenkin auttaa suunnittelijoita tunnistamaan eri viheralueisiin kohdistuvia arvoja johdonmukaisesti ja varmistamaan, että arvoalueita ei jää vahingossa erilaisten paikallisempien tarkastelujen katveeseen. Parhaimmillaan tämä lisää kaupunkisuunnittelun ja viheralueiden hoidon läpinäkyvyyttä, Jalkanen toteaa.
Alkuperäinen julkaisu
Joel Jalkanen, Kati Vierikko, Heini Kujala, Ilkka Kivistö, Ilmari Kohonen, Pauli Lehtinen, Tuuli Toivonen, Elina Virtanen & Atte Moilanen (2025) Identifying priority urban green areas for biodiversity conservation and equitable recreational accessibility using spatial prioritization. Landscape and Urban Planning 259: 105356.
Tutkimuksessa tuotetut paikkatietoaineistot on jaettu avoimesti osana tutkimusjulkaisua.
Zonation on alueiden suojeluarvottamisen työkalu, joka on kehitetty Helsingin yliopistossa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja maankäytön suunnittelun tueksi. Se auttaa tunnistamaan ja arvottamaan alueita, jotka ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Menetelmä mahdollistaa laajojen luonto- ja muiden aineistojen huomioimisen systemaattisesti maankäytön suunnittelussa.
Miten Zonation toimii?
- Tietojen keruu: Zonation käyttää laajaa tietoa esimerkiksi eri lajiryhmien elinympäristöistä. Tämä tieto voi sisältää esimerkiksi lajien levinneisyyskarttoja ja elinympäristöjen laatua kuvaavia tietoja.
- Priorisointi: Menetelmä arvioi ja järjestää alueet tärkeysjärjestykseen niiden suojeluarvon perusteella. Zonation pyrkii löytämään parhaan mahdollisen tasapainon eri suojelutavoitteiden välillä. Se voi esimerkiksi optimoida alueiden valintaa siten, että mahdollisimman monen lajin elinympäristöt säilyvät mahdollisimman hyvin.
- Tulosten visualisointi: Lopputulokset esitetään karttoina ja graafeina, jotka havainnollistavat eri alueiden tärkeyttä suojelutavoitteiden kannalta.