Vuodesta 1975 lähtien Suomessa on tehty lähes 12 000 lintujen linjalaskentaa, jotka kattavat yli 62 000 linjakilometriä – noin puolitoista kertaa maapallon ympäri!
Pitkäaikaisten seurantojen perusteella voidaan tarkastella lajien kannanmuutoksia ja selvittää niihin johtaneita syitä, kuten ilmastonmuutosta ja maankäytön muutoksia.
– Ilmastonmuutos siirtää lajien runsauksia kohti pohjoista. Keskimäärin suomalaiset linnut siirtyvät noin 1,5 kilometriä kohti pohjoista vuosittain, yli-intendentti Aleksi Lehikoinen kuvailee muutoksen nopeutta.
Maankäytön muutoksissa tärkeimmät muutokset ovat peltolintujen väheneminen etenkin 1970–80-luvulla maatalouden tehostumisen myötä, monien varttuneempaa metsää suosivien lajien väheneminen sekä suolintujen väheneminen soiden ojitusten takia. Runsastujia ovat etenkin eteläiset yleislajit, kuten sepelkyyhky ja mustarastas, sekä suurkokoiset lajit, joita ei metsästetä tai vainota enää, kuten kurki ja korppi.
Lintujen linjalaskennoilla on pitkät perinteet Suomessa
Einari Merikallio kehitti lintujen linjalaskentamenetelmää 1940-50-luvulla ja arvioi väitöskirjassaan yli tuhannen linjakilometrin laskentojen perusteella Suomen linnuston runsauksia. 1970-luvulta lähtien professorit Olli Järvinen ja Risto A. Väisänen kehittivät menetelmää ja aloittivat toistettavat linjalaskennat vuodesta 1975 alkaen. Väisänen koordinoi laskentoja Helsingin yliopiston Luonnontieteellisellä keskusmuseossa Luomuksessa aina 2000-luvulle asti. Nykyisin laskentoja vetää yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.
Yhteensä linjoilla on havaittu yli 2,4 miljoonaa lintuhavaintoa ja yli 220 lintulajia. Systemaattinen vakiolinjaverkosto, jossa yksi linja sijaitsee 25 kilometrin välein läpi koko Suomen käynnistyi 2006. Linjalaskentojen avulla voidaan tehdä kannanarviot yli 150 lintulajille. Laskennoista vastaavat pääsääntöisesti vapaaehtoiset lintuharrastajat. Vuodesta 2018 lähtien linjalaskennoissa on myös laskettu nisäkkäät.
EU velvoittaa lintukantojen seurantaan
Tutkimuksen lisäksi ympäristöhallinto käyttää linjalaskenta-aineistoja muun muassa lajien uhanalaisuusarvioinnissa ja EU:n lintudirektiivin raportoinnissa. Parhaillaan käynnissä olevassa lintudirektiivin raportoinnissa kootaan kuuden vuoden välein tiedot mm. pesimäkantojen koosta ja kannanmuutoksista kaikille pesimälintulajeille. Lisäksi EU:n ennallistamisasetus edellyttää metsä- ja peltolintukantojen seuraamista.
– Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat tukeneet laskentoja, ja kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden takia seurantojen resurssit tulee turvata jatkossakin, toteaa Lehikoinen.
Linjalaskenta on etukäteen kartalle suunniteltu reitti, joka kuljetaan kesäkuussa ja lasketaan kaikki havaitut linnut, joista valtaosa on laulavia. Havainnot eritellään 50 metriä leveään pääsarkaan ja sen ulkopuoliseen alueeseen. Tyypillisesti linja on 4–6 kilometriä pitkä. Laskentoja koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa ja lisäksi Metsähallituksen Luontopalvelut toteuttavat linjalaskentoja suojelualueilla.
- Lajitietokeskuksen tilastoissa on yhteensä 2 414 369 linjalaskentahavaintoa (ml. nisäkkäät).
- Laskentojen perusteella Suomen runsaimmat pesimälinnut ovat peippo (6,5 miljoona paria) ja pajulintu (6,1 miljoonaa paria).
- Laskentakilometrejä 62340 / 11880 laskentaa
- Eniten lajeja per laskenta (6 km linja): 90 (Ahvenanmaalla)
- Vähiten lajeja per laskenta (6 km linja): 3 (kahdesti Käsivarren tunturiylänkö)
- Keskimääräinen laskentalajimäärä (6 km linja) 39
- Eniten lintuja yhdellä linjalla (6 km linja) 768
- Vähiten lintuja yhdellä 6 km linjalla 7
- Keskimääräinen parihavaintomäärä per linja (6 km linja) 255