Liikakalastus harventaa kalakantoja ja muuttaa kalat vähitellen pienikokoisemmiksi. Samalla niiden sukukypsyysikä alenee. Liikakalastuksen vuoksi koko vesiekosysteemin vakaus alkaa järkkyä, kun ravintoverkon huipulla olevat saalistajat hupenevat, todetaan kansainvälisessä tutkimuksessa.

Voimakas, suuria kaloja valikoiva kalastus pienentää kalakantoja. Samalla se myös muuttaa kaloja. Kun pienet ja nuorena sukukypsiksi tulevat kalat pääsevät jatkamaan sukua ennen kuin ne jäävät pyydykseen, niiden ominaisuudet periytyvät tuleville sukupolville. Monissa voimakkaasti kalastetuissa kalakannoissa, kuten esimerkiksi Saaristomeren kuhalla, onkin havaittu kalojen koon pienenevän ja sukukypsyyden varhaistuvan.

Kalat ovat vesiekosysteemissä usein ravintoverkon huipulla, joten kaloissa tapahtuvilla muutoksilla saattaa olla koko ekosysteemiä koskevia seurauksia. Yhteistyössä yhdysvaltalaisten ja saksalaisten kollegoidensa kanssa akatemiatutkija Anna Kuparinen Helsingin yliopistosta selvitti, miten kalastus muokkaa vesiekosysteemin toimintaa.

Tutkijat käyttivät apunaan tietokonepohjaisia verkkosimulaatioita, joissa useat ravintoketjut muodostavat mutkikkaan, koko ekosysteemin kattavan ravintoverkon. Mitä paremmin verkko ja ravinteiden virtaus lajista toiseen verkossa tunnetaan, sitä paremmin voidaan ennustaa, miten kalastus vaikuttaa kaloihin ja koko vesiekosysteemiin.

 

Vaihteleva planktonin tuotanto heijastuu takaisin kaloihin

Kalastetun ekosysteemin kehitystä kuvaavat simulaatiot osoittivat, että kun kalastuksen myötä kalat pienenevät ja niiden sukukypsyysikä aikaistuu, järven kasvi- ja eläinplanktonin tuotanto muuttuu epävakaammaksi. Samoin myös kalakantojen koot ja poikastuotanto vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen.

– Jos muutokset kaloissa ovat perinnöllisiä, kalojen ja järviekosysteemin vakaus ei palaudu ennalleen, vaikka kalastus lopetettaisiin. Tutkimus osoittaa miten tärkeä on kalastuksen vaikutuksia arvioitaessa tarkastella koko ekosysteemiä ja epäsuoria vaikutuksia myös lajeissa, jotka eivät suoraan ole kalastuksen kohteena. Esimerkiksi ahvenen poikastuotanto riippuu enemmän järven planktontuotannon heilahteluista kuin emokalojen määrästä, Anna Kuparinen toteaa.

Tutkimus kohdistui ahvenen ja siian kalastukseen Sveitsin, Saksan ja Itävallan rajalla sijaitsevassa Bodensee-järvessä.

______________

Artikkeli: Anna Kuparinen, Alice Boit, Fernanda S. Valdovinos, Hélène Lassaux & Neo D. Martinez. Fishing-induced life-history changes degrade and destabilize fishery ecosystems. Scientific Reports 6, Article number: 22245 (2016), doi:10.1038/srep22245