Haluatko tietää paremmin ketkä tuottavat ruokasi ja millä tavalla? Hyvinkään Palopurossa, 57 kilometriä Helsingin Rautatientorilta pohjoiseen, ruokaa tuotetaan toisin kuin on totuttu.

Suositko lähiruokaa? Entä tiedätkö mistä lautasellasi oleva ruoka on peräisin? Palopurossa halutaan näyttää mahdollisimman ymmärrettävästi ja läpinäkyvästi miten ruokaa tuotetaan, jalostetaan ja miten siitä syntyvät jätteet kierrätetään luontoa hyödyttävästi ja säästävästi. Hyvinkäällä luonnostellaan ruoantuotannon tulevaisuutta.

– Palopuron tuottajien tapa toimia puhuttelee niitä, jotka suosivat lähiruokaa, käyvät ruokapiireissä tai Reko-lähiruokaryhmissä. Osa ihmisistä kaipaa, että ruoka olisi paikallisempaa, sen tuotanto läpinäkyvämpää ja että he itse pääsevät osallistumaan elintarvikeketjuun jollakin tavalla, esimerkiksi tuntemalla ruoan tuottajan, sanoo professori Juha Helenius maataloustieteiden laitoksen agroekologian tutkimusryhmästä.

Palopuron agroekologinen symbioosi on ravinne- ja energiaomavaraisen paikallisen ruokajärjestelmän mallihanke. Paikalliset tuottajat ovat  toistensa kanssa symbioosissa, yhteistoiminnassa josta on kaikille hyötyä. Symbioosiin kuuluu sekä alkutuottajia että elintarvikkeita jalostavia yrityksiä.

Asiat voi tehdä myös toisin

– Maatalous on kannattavuuskriisissä – elintarvikeketjussa alinna oleva alkutuottaja ei pysty juurikaan vaikuttamaan saamaansa hintaan. Nykyisessä keskittyneessä järjestelmässä ongelmaan ei ole keksitty mitään keinoa tai parannusta , toteaa Helenius.

Ainoastaan ruoan alkutuotanto Suomessa tapahtuu vielä hajautetusti noin 50 000 maatilalla, sillä muilta osin ruoan tuotantoketju on erittäin keskittynyttä. Enin määrä elintarvikkeista kulkee suurien suomalaisten elintarvikeyritysten kautta, jossa muutamalla elintarvikekaupan sisäänostajalla on mittava rooli.

– Koko EU:n alueella, jossa asuu yli 500 miljoonaa ihmistä 110 henkilöä ostaa tuotteet sisään kauppaan, kertoo Helenius.

Palopurossa paikalliset tuottajat haluavat toimia toisin. Ideaa erilaisesta ruoan tuotantotavasta lähdettiin työstämään Knehtilän tilalla yhteisen pöydän ääressä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa vuoden 2015 alussa.

– Jo ensimmäisessä tapaamisessa saimme Palopuron paikallisen ruoantuotannon mallin hahmotelluksi, ja pienen akateemisen pähkäilyn jälkeen kiteytettyä uutta systeemiä kuvaavaksi kaavioksi. Ympäristöministeriön ravinteiden kierrätyksen RAKI-ohjelmasta saimme pilotin kehittämiseen riittävän rahoituksen, kertoo Helenius.

Palopuron yhteistyö ei olisi onnistunut ilman paikallisia innostuneita toimijoita. Alusta saakka mukana olivat Knehtilän viljatila, Lehtokummun puutarhatila, naapuruston mansikkaviljelijä sekä Samsaran luomuleipomo – toiminnan idean kannalta tärkeä kumppani.  

– Leipomoyritys tavoitteli jo edeltä kannattavuuden lisäksi myös pehmeitä arvoja. Sillä ei ole kasvottomia omistajia, jotka voisivat määrätä yrityksen kohtalon, kuvailee Helenius.

omavaraisuus huipussaan

Helsingin yliopiston tutkijoilla on alusta asti ollut keskeinen rooli hankkeessa pohtia miten Palopuron energiaomavaraisuus ja kierrätys saadaan toteutumaan.

– Biomassan tuotanto Palopurossa on niin suurta, että kestävään bioenergian tuotantoon kannatti lähteä, ja näin päästiin myös fossiilisista polttoaineista eroon, kertoo Helenius.

Energiantuotannosta ja ravinteiden kierrätyksestä huolehtii Palopurossa varta vasten rakennettu biokaasulaitos. Biokaasulaitos on mädättämö, jossa eloperäisestä biomassasta, eli tässä tapauksessa luomuviljelystä tulevaa nurmestaa ja ulkopuolelta vastaanotettavasta eläinten lannasta, tehdään biokaasua, jota käytetään sekä maatilan että leipomon energiaksi. Palopuron mädättämöstä energiaa piisaa myös liikennepolttoaineeksi, 120 henkilöautoa voisi huristella polttoaineella vuoden verran.

Palopurossa maatilan rytmiä säätelevät luomuviljelyn kierto ja periaatteet. Pelto puskee apilaa kaksi vuotta viidestä. Silloin kun pelto ei tuota ruokaa, se sitoo biologisesti ilmakehän typpeä. Normaalisti nurmi kynnetään syksyllä ja talven aikana, jolloin osa typestä ja fosforista eli ravinteista pääsee vesistöihin huleveden mukana, mikä ei ole ihanteellinen tilanne viljelijälle. Palopurossa tämä on ratkaistu niin, että nurmi ravinteineen kierrätetään biokaasulaitoksen kautta. Tällä tavoin kaikki maanpäälliset ravinteet saadaan ennen talvea talteen .

Palopuron biokaasulaitos on niin kutsuttu kuivamädättämö. Nurmen lisäksi biokaasulaitokseen voidaan viedä myös muiden tuottajien jätteet, kuten leipomosta, kanalasta ja vihannestilalta tulevat jätteet, ja myös hevosenlantaa voidaan ottaa vastaan. Keväällä biokaasulaitoksesta kertynyt mädäte, eli massa joka jää jäljelle kun energia on kaasuna saatu talteen, käytetään kierrätyslannoitteena tilan pelloilla.

– Samsaran leipomoon viljan viljelevän Knehtilän tilan ravinneomavaraisuus toteutuu niin sanotun suljetun kierron mukaisesti. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ravinteet joilla viljelykasvit on kasvatettu ja ruoka tuotettu, palautetaan takaisin peltoon. Tila on niin ravinne- ja energiaomavarainen kuin nykytiedon valossa voi olla, selventää Helenius.

Kaikki kiertää

Symbioosin osakkaista Knehtilän tila valittiin hankkeen aikana vuoden ympäristöystävälliseksi maatilaksi. Symbioosin toiminta vahvistaa edelleen tilan vahvuutta ympäristöystävällisen tuotantotavan suunnannäyttäjänä.

Palopurossa toimitaan jo hankkeessa kehitetyn agroekologisen mallin mukaisesti, mutta voidaanko mallia soveltaa myös muualle?

– Nyt käynnissä oleva kokeilussa pienet paikalliset toimijat ovat yhdistäneet voimansa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö myös suuret elintarvikeketjun toimijat voisi myös paikallistaa ja hajauttaa toimintaansa. Bio- ja kierrätystalous jopa edellyttää tätä. Ketjun energiaomavaraisuus tarjoaa merkittäviä kustannussäästöjä. Se ei sulje pois erilaisia toimijoita ja yritysmuotoja, kertoo Helenius.

Palopuron agroekologinen symbioosi -hanketta rahoitti ympäristöministeriö. Hankkeelle on haettu jatkorahoitusta konseptin monistamisen tutkimukseen.

Hintamarginaali: Maatalous- ja elintarvikekaupassa kuluttajan maksaman hinnan ja alkutuottajan, esimerkiksi maanviljelijän, saaman maksun eroa kutsutaan hintamarginaaliksi. Nykyisessä keskittyneessä systeemissä hintamarginaali kasvaa, niin että alkutuottaja saa koko ajan suhteellisesti vähemmän kuin ketjun seuraavat vaiheet.

Bioenergia: Bioenergialla tarkoitetaan biopolttoaineista saatavaa energiaa. Kestävän bioenergian lähtökohtia ovat muun muassa hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, kiertotalouden tukeminen ja ekologisen jalanjäljen keventäminen sekä ympäristövahinkojen välttäminen ja monimuotoisuuden tukeminen. Peltobiomassoista tehtävän bioenergian kestävyyden edellytys on lisäksi, että biomassoja ei tuoteta ruoantuotannon kustannuksella, vaan sen ohella.

Tutkijan yhteystiedot:
Professori Juha Helenius Tuhat-tietokannassa, juha.helenius@helsinki.fi, puh. 02941 58332

Linkki blogiin