Millaista sääntelyä on odotettavissa EU:n vihreään siirtymään tai YK:n biodiversiteettisopimukseen liittyen? Entä vihreän vedyn tuotantoa tai hiilidioksidin talteenottoa ja käyttöä koskien?
Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokon mukaan meneillään oleva kestävyysmurros on lisännyt tarvetta ympäristöoikeuden tutkimukselle ja ympäristösääntelyä ymmärtäville osaajille. Tutkimuksen painopiste on yhä enemmän sääntelyn ennakoinnissa: mihin yhteiskunnan ja sen toimijoiden kannattaa tulevaisuudessa varautua?
– Esimerkiksi yrityksille on hyvin tärkeä saada tietoa siitä, millaista uusi ympäristösääntely vaikkapa EU:n vihreässä siirtymässä tulee olemaan, jotta ne voivat suunnata liiketoimintaansa oikein ja luoda myös uutta liiketoimintaa.
Sääntelyrakenteet ovat usein monimutkaisia. Niiden tunteminen ja kehittäminen entistä paremmin toimiviksi on Kokon mukaan olennaista Suomen kilpailukyvyn kannalta.
– Jos sääntelystä ei tehdä riittävästi tutkimusta, voi tulla monenlaisia vaikeuksia, jotka hidastavat vihreää siirtymää Suomessa. Silloin maat, joissa ollaan ketterämpiä sääntelyn suhteen ja pystytään sitä paremmin tutkimaan, saavat kilpailuetua.
Ympäristöoikeuden merkitys kasvaa tulevaisuudessa
Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professuuri perustettiin lahjoitusvaroin vuonna 2014. Yhdeksän professorivuotensa aikana Kokko on todistanut alan laajentumista ja kasvavaa painoarvoa.
– Myös taloudessa on huomattu, ettei kasvu voi jatkua ilman, että planeetan rajoihin kiinnitetään huomiota, Kokko sanoo.
– Lineaarinen talous, jossa tuotetaan jokin tuote, jonka päästöt voidaan sen jälkeen jättää muiden huolehdittavaksi, ei enää toimi. Meidän on pakko siirtyä kiertotalouteen. Se taas tarkoittaa paitsi uusia vastuita myös mahdollisuuksia. Kiertotalous mahdollistaa erinomaista liiketoimintaa, ja siihen tietysti pyritäänkin EU:n vihreässä siirtymässä. Mutta sitä täytyy ohjata sääntelyllä, jotta vapaamatkustamista tai viherpesua voidaan välttää.
Ympäristöoikeuteen erikoistuneet juristit ovat sijoittuneet laajasti yhteiskunnassa eri tehtäviin: esimerkiksi ministeriöihin tai etujärjestöihin, mutta yhä useammin osaajia tarvitaan teollisuuden ja yksityisen sektorin palvelukseen yritys- ja talousoikeuteen erikoistuneiden juristien rinnalle.
Tulevaisuudessa yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuseen liittyvät näkökulmat nousevat Kokon mukaan yhä keskeisimmiksi myös ympäristöoikeuden tutkimuksessa.
– Valtiot eivät yksin pysty hillitsemään ilmastonmuutosta tai ratkaisemaan luontokadon kriisiä. Siihen tarvitaan nimenomaan yrityksiä. Myös niiden itsesääntely on keskeisessä roolissa. Yritykset ovat avain kestävän tulevaisuuden rakentamisessa seuraaville sukupolville, Kokko sanoo.
– Paljon on vielä töitä tehtävänä, että haitallinen kehitys saadaan pysähtymään ja kääntymään kestäväksi.
Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta aikoo panostaa kestävyyskysymysten tutkimiseen ja opetukseen myös jatkossa. Rahaa kerätään parhaillaan uuteen määräaikaiseen kestävyysoikeuden professuuriin. Siinä tehtävänä on tuottaa tieteellistä tietoa esimerkiksi kestävästä rahoituksesta, kestävyysraportoinnista sekä yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuukysymyksistä. Vaikka professuuri on tarkoitus perustaa näillä lahjoitusvaroilla, sen uskotaan uusien tutkimushankkeiden myötä muuttuvan pysyväksi osaksi Helsingin kestävyystieteen instituutin (HELSUS:in) toimintaa.
– Uuden professuurin painopisteenä on toimia ympäristöllisen ja taloudellisen kestävyyden rajapinnassa. Tällaiselle tutkimukselle ja osaamiselle on suuri tilaus suomalaisessa yhteiskunnassa.