Yliopiston rahastot tukevat tutkimusta ja opiskelijoita

Oikeustieteen ylioppilas Valter Olkkonen sai opintojen edistämiseen tarkoitetun 1000 euron apurahan oikeustieteen rahastosta

Puolitoista vuotta opiskellut Olkkonen on suorittanut opinnoistaan jo yli kolmasosan erinomaisella keskiarvolla.

Opintojen lisäksi Olkkonen on ehtinyt moneen muuhun. Työ asianajotoimistossa antaa käytännön osaamista juridiikan työtehtävissä.

– Lisäksi olen ollut aktiivi­sesti mukana myös oikeustieteen alan järjestötoiminnassa, kuten tiedekuntajärjestössämme Pykä­lässä, kertoo Olkkonen.

Olkkonen on myös osallistu­nut oikeustieteen kansainvälisen opiskelijajärjestön kansalliseen oikeustapauskilpailuun sekä ollut Pykälän joukoissa järjestämässä Slush 2016 -tapahtumaa.

– Vastasin viidentoista oikeustieteen ylioppilaan tiimistä Slushin käytännön järjestelyjen suunnittelussa ja organisoinnissa.

Apurahan hakeminen oli Olkkoselle selvää.

– Haen kansainväliseen opiskelijavaihtoon saamaan lisäoppia common law -oikeusjär­jestelmästä ja kansainvälisestä riidanratkaisusta. Apuraha on minulle tärkeä tuki ulkomaan opintojani varten. Lähetän läm­pimän kiitokseni kaikille opiskelijoita stipendien kautta tukeville tahoille!

Helsingin yliopiston lahjoitusrahastoista jaettiin kevään 2017 apurahaussa apurahoja, stipendejä ja palkintoja yli 200 opiskelijalle tai tutkijalle. Yliopiston lahjoitusrahastoista jaetaan tukea tutkimukselle ja opiskelulle vuosittain yli 600 000 euroa.

Lahjoittajaksi opiskelijabudjetilla

Vuonna 2015 kemian jatko-opiskelija Ville Lovikka päätti ryhtyä kuukausi-lahjoittajaksi Helsingin yliopiston 375-Tulevaisuusrahastoon. Päätök­seen vaikuttivat velvollisuudentunto ja halu auttaa.

– Yliopistojen rooli ihmiskunnan kehittämisessä on tärkeämpi kuin mitä sen nykyään annetaan olla, Ville Lovikka miettii.

– Mitä laajemmin ihmiset arvos­tavat kriittiseen tietoon perustuvaa ajattelua ja mitä paremmat taidot heillä siinä on, sen vähemmän populismilla on jalansijaa määrittää yhteiskuntamme suuntaa.

Päätöksessä oli myös henkilökoh­taista tunnetta mukana.

– Olen saanut kotiyliopistoltani niin paljon -mahdollisuuksia kehittää ja soveltaa ajatteluani sekä löytä­nyt harrastuksia ja samanhenkisiä ystäviä.

Lovikka muistuttaa, että pienillä summilla on iso merkitys, jos riittä­vän moni ryhtyy lahjoittajiksi.

– Suomen Kulttuurirahasto keräsi merkittävän osan alkupääomastaan 1930-luvulla jalkauttamalla koululai­sia ihmisten oville ympäri Suomen. Sieltä täältä saaduista markoista kertyi lopulta huikea summa, kun ihmiset kokivat myönteistä kansallis­tunnetta ja yhteisöllisyyttä.

– Toivon kovasti, että tiede saatai­siin herättämään meissä laajasti tänä päivänä samansuuntaisia myönteisiä ja arvostavia tunteita. Se väistämättä heijastuisi myös päivän politiikkaan.