Palmikkopäisenä totuus maailmaa kiersi
edessä rampojen köyhien koreillen.
Ikkunasta valhe hänet nähdessään huusi:
Voit levätä luonani, tule sisälle vain.
Näin alkaa Vladimir Vysotskin laulu Valhe ja totuus, jonka hän kirjoitti jo kauan sitten. He joivat shampanjaa, ja totuuden nukahdettua valhe varasti hänen vaatteensa ja symbolinsa. Laulu päättyy pahaenteisiin sanoihin:
Valhe on totuus,
usko se veljeni vihdoin.
Katso se kiertää sun puvussas maailmaa.
Herää ja itke.
Viime vuosikymmeninä valehtelijoiden klubi on kokoontunut ympäri maailmaa: Haagissa, Lontoossa, Washingtonissa, Moskovassa…
Nyt jo työskentelynsä lopettaneessa Jugoslavia-tribunaalissa Helsingin yiopiston tutkijoiden luovuttamaa todistusaineistoa ei syytettyjen puolelta pystytty ristikuulusteluissa kertaakaan kumoamaan. Tietyt todistajat jopa valehtelivat, vaikka olivat vannoneet kertovansa totuuden ja vain totuuden.
Toimin yhdessä oikeudenkäynnissä syyttäjän avustajana. Antamieni ohjeiden perusteella hän pystyi kumoamaan syytetyn avaintodistajan väitteet. Todistaja, paikallinen tuttu kollega, poistui oikeussalista ja ohitti tummennetun lasikopin, jossa istuin, näkemättä minua. Tunsinko voitonriemua? Ei, tunsin surua.
Tämän vuosituhannen alussa Helsingin yliopiston tutkijat toimivat YK:n pyynnöstä Perun totuus- ja sovintokomission neuvonantajina. Sittemmin toteutimme 2-vuotisen maisteriohjelman yhteistyössä Pontificia Universidad Catolica del Perun kanssa. Koulutimme paikallisia tutkijoita selvittämään maansa 20-vuotisen väkivallan (1980-2000) tapahtumia, keräämään ja analysoimaan todistusaineistoa mahdollisia oikeudenkäyntejä varten ja tunnistamaan joukkohaudoista löydettyjä vainajia.
Työskentelyn aikana sain vihjeitä Perun laajamittaisesta pakkosterilointiohjelmasta presidentti Fujimorin toisella hallintokaudella vuosina 1995-2000. Se kohdistui Andeilla asuvaan maan köyhään alkuperäisväestöön. Mahdollisesti jopa 300 000 naista pakkosteriloitiin. Mutta sanaakaan tästä ei löydy totuuskomission loppuraportissa. Ohjelman inhimilliset seuraukset ovat traagisia ja pitkäkestoisia sekä demografiset vaikutukset huomattavia. Näin jätettiin huomioimatta naisiin kohdistunut väkivalta.
Perun hallitus on sittemmin esittänyt julkisen anteeksipyynnön. Erikoissyyttäjä toisensa jälkeen on eronnut, ja suurin odotuksin aloitetut oikeudenkäynnit ovat keskeytyneet.
Presidentti Trump ja hänen kannattajansa toivat totuuden rinnalle ”vaihtoehtoisia” totuuksia, jotka olivat osoitettavissa valheiksi. Tänään puhutaan keskenään kilpailevista totuuksista?
Venäjän erityisoperaation yhteydessä väitettiin Butšan joukkohautoja lavastukseksi. Väistämättä mieleen tulevat Timisiora, Srebrenica, Rogovo ja monet monet muut.
Meidän on pyrittävä selvittämään totuus sotien ja konfliktien keskellä. Elonjääneillä on oikeus totuuteen ja tietoon mitä heidän kadonneille läheisilleen on tapahtunut. Tämä oikeus on universaali. Tänään se on kaatuneitten venäläissotilaiden äideillä ja vaimoilla. Tänään se on ukrainalaisilla.
Meillä on tutkijoina velvollisuus varmistaa totuudellinen historiankirjoitus ja taistella tarkoitushakuista, vääristelevää historian uudelleenkirjoitusta vastaan.
Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saaristosta monet varmaan muistavat seuraavan, hieman eri muodoissa esiintyvän lainauksen:
Me tiedämme heidän valehtelevan.
He itse tietävät valehtelevansa.
He tietävät meidän tietävän, että he valehtelevat
ja silti he jatkavat valehtelemista.
Totuus on sotien ja konfliktien ensimmäinen uhri. Näin on jälleen kerran tapahtunut.
Eivät sodat ala sattumalta. Niitä edeltää huolellinen suunnittelu, ja aina on aikaa reagoida, jos niin haluamme. On olemassa kahdenlaisia päätöksentekijöitä:
heitä, jotka päättävät aloittaa sodan ja
heitä, jotka seuraavat sen kehityskulkua, pitävät kokouksiaan, ovat huolestuneita ja lopulta päättävät olla tekemättä mitään.
Emme saa tuudittautua uskoon, etteivät Sandarmoh, holodomor tai holokaust voisi toistua. Ne voivat toteutua siksi, että on olemassa
ihmisiä, jotka haluavat niiden toteutuvan,
ihmisiä, jotka ovat valmiita toteuttamaan ne, ja
ihmisiä, jotka sallivat niiden toteutuvan.
Meidän on muistettava, että hiljaisuuskin on yksi sanojen muoto ja toimimattomuus rikoskumppanuutta.
Ruotsalainen Helga Henschen kuvaa sanojen voimaa runossaan Tala, du som ännu har läppar
….
ord kan bli solar
ord kan bli floder
ord kan öppna portar
och bygga broar
ord kan störta tyranner
om tillräckligt många av oss
beväpnar sig med ord
Tala
Det är vår skyldighet mot dem,
som talade medan de ännu hade läppar.
Toivotan teille tänään palkittaville nuorille tutkijoille onnea ja menestystä valitsemallanne haasteellisella tiellä. Toivon, että totuuden puolustaminen niin työssänne kuin työyhteisössänne tässä kiehuvassa ajassa ja tulevaisuudessa säilyy johtotähtenä elämässänne.
Jugoslavian hajoamissotien aikana Zlatko Dizdarevic kirjoitti Sarajevon sotapäiväkirjan. Hän kuvaa sotaa vapaasti suomennettuna näin:
Ei tämä ole sota,
tämä on kauhu, jolla ei ole nimeä
tämä on musta aukko kaiken järjellisen ajattelun kirjossa.
Anselm Hollo on kääntänyt teoksen englanniksi.
This is not a war,
this is a horror that has no name,
this is a black hole in the spectrum of all reasoned thought.
Otan vapauden lisätä tähän vielä
This is the end of Humanity.
Emme saa unohtaa eloonjääneitä, emme tuomita heitä toisenlaiseen kuolemaan: unohdukseen.
He ovat meidän opettajiemme, ja heillä on vain meidät.
*****
Professori emerita Helena Ranta piti tämän puheen yliopiston arvosta Totuus toukokuussa 2022 Helsingin yliopiston stipendiaattien ja lahjoittajien juhlassa.