Taannoisesta koronaviruspandemiasta suomalaiset oppivat uuden sanan: huoltovarmuus.
Huoltovarmuudesta, eli varautumisesta erilaisiin kriiseihin, oli toki huolehdittu yhteiskunnassa eri tavoin jo ennen pandemiaa. Poikkeusoloissa huoltovarmuuden tärkeys nousi kuitenkin uudella tavalla uutisotsikoihin ja kansalaisten tietoisuuteen.
– Kaikki muistamme, kuinka hyvin varautumisen merkitys tuli esiin, toteaa farmasian tiedekunnan dekaani Jari Yli-Kauhaluoma Helsingin yliopistosta.
Parhaillaan Helsingin yliopistoon ollaan perustamassa historian ensimmäistä huoltovarmuusprofessuuria. Tehtävä on maatalous-metsätieteellisen ja farmasian tiedekunnan yhteinen.
Tutkimuksen käynnistäminen on tärkeää
Kummassakin tiedekunnassa on huoltovarmuuden työelämäprofessorit.
– Heidänkin työnsä ansiosta meille on vuosien varrella syntynyt käsitys siitä, että sekä elintarvikkeiden että farmasian puolella Suomessa tulisi varmistaa yliopistotasoinen huoltovarmuusosaaminen – ja siihen tietysti liittyy vahva tutkimus, Yli-Kauhaluoma sanoo.
Yliopistotason tutkimus huoltovarmuuden toimivuudesta ja parantamisesta on ollut hänen mukaansa vähäistä, vaikka huoltovarmuudesta onkin yhteiskunnassa siis huolehdittu. Tutkimuksen käynnistäminen lisää alan osaamista, ja professorin työnkuvaan kuuluu myös alan opetus ja opinnäytetöiden ohjaaminen. Oppilaitoksissa pääsee siis kasvamaan tulevaisuuden ammattilaisia, jotka hallitsevat huoltovarmuuden näkökulmat.
Tavoitteena olisi se, että tutkimuksen ja tiedon turvin Suomi selviytyisi tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin kaikenlaisissa mahdollisissa häiriö- ja kriisitilanteissa, Yli-Kauhaluoma määrittelee.
Tärkeä osa kokonaisuutta on varmistaa elintarvikkeiden ja lääkkeiden saatavuus myös normaalioloissa eli kehittää ruuan ja lääkkeiden nykyisiä tuotannon ja jakelun ketjuja entistä vakaammiksi.
Miten globaali tilanne vaikuttaa suomalaisten lääkekaappeihin?
Suomalainen lääkeyhtiö Orion Pharma lahjoitti huoltovarmuusprofessuurin perustamiseen 30 000 euroa.
– Jokainen lahjoitus on tärkeä, ja lupauksia lahjoittaa on tullut muitakin, Yli-Kauhaluoma kertoo.
Huoltovarmuus on Orionin toiminnalle tärkeä asia kaikissa olosuhteissa, perustelee lahjoitusta Orionin tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Outi Vaarala.
– Valmistamme ja myymme lääkkeitä ja lisäksi huolehdimme lääkkeiden saatavuudesta. Lääkkeiden pitää olla saatavilla myös kriisiaikoina, joihin olemme aina valmistautuneet. Tästä syystä oli hyvin luontevaa lähteä mukaan tukemaan akateemista työtä ja tutkimusta, kun yliopistolta otettiin meihin yhteyttä, Vaarala kertoo.
Lääkealan haasteena ovat saatavuushäiriöt. Ne tarkoittavat tilannetta, jossa lääkettä ei ole tilapäisesti saatavilla apteekeista tai tukkuliikkeistä. Joskus saatavuushäiriön syynä ovat häiriöt lääkeraaka-aineiden tai lääkevalmistajien tuotannossa, kertoo Jari Yli-Kauhaluoma.
– Pitkien kansainvälisten tuotantoketjujen ja geopoliittisten syiden takia Euroopan unionissa on alettu keskustella kriittisten lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistuskapasiteetin lisäämisestä Euroopassa. Lisäksi kotimaisen lääketuotannon ja siihen liittyvän osaamisen turvaaminen ovat ratkaisevan tärkeitä lääkehuollon huoltovarmuuden kannalta.
Ilmastonmuutos haastaa huoltovarmuuttamme
Geopoliittisten myllerrysten lisäksi yhteiskuntien huoltovarmuutta testaavat pandemiat ja suurena maapallonlaajuisena haasteena ilmastonmuutos, dekaani Jari Yli-Kauhaluoma toteaa.
– Varsinkin lääkehuollon toimivuuteen liittyvät kansainvälinen kauppa ja logistiikka, ja tähän kokonaisuuteen liittyvän turvallisuuden analysointi on minusta asia, jota tuleva professori voisi tehtävässään pohtia.
Puhdas vesi taas on korvaamattoman tärkeä raaka-aine sekä elintarvikkeiden että lääkkeiden valmistuksessa. Ilmastokriisi voi osaltaan rajoittaa puhtaan veden saatavuutta.
Pandemiasta Suomella on muiden maiden tapaan siis tuoretta kokemusta, ja Suomen selviytymisestä on tuoretta tutkimustietoa. Helsingin yliopistosta maaliskuussa väitelleen farmasian tohtorin Satu Latosen väitöstutkimuksen mukaan Suomen lääkehuollon eri toimijat selvisivät äkillisestä kriisiä lopulta hyvin, vaikka lääkehuollossa ei ollut aiemmin valmista käsikirjoitusta poikkeusoloihin.