Melkein jokaisella kansalaisella on jokin vakuutus, kuten kotivakuutus tai matkavakuutus.
Vakuutukset tuovat turvaa yksilöille ja yhteisöille, eikä moderni yhteiskunta pyörisikään ilman niitä, sanoo vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden professori Olli Norros Helsingin yliopistolta.
Erilaiset riskit kasvaisivat ilman vakuutuksia hallitsemattomiksi. Myös Suomen laki velvoittaa vaikkapa työnantajan ottamaan työntekijälle tapaturma- ja ammattitautivakuutuksen.
Toisaalta vakuutukset ovat vakuutusyhtiöiden tuotteita, joiden myyminen yksilöille ja yhteisöille on niiden liiketoimintaa.
– Vakuutustuote on abstrakti tuote. Ostajan pitää tarkkaan ymmärtää, mitä hän on hankkimassa, Norros sanoo.
Vakuutusoikeus on oikeudenala, joka tutkii ja tulkitsee juridisesti esimerkiksi vakuutussopimusten solmimista ja molempien osapuolten oikeuksia ja velvollisuksia.
– Korvaushakemuksen jälkeen vakuutusyhtiö ilmoittaa korvauspäätöksessään, mitä korvataan ja mitä ei. Olen tarkastellut korvauspäätöksiä eri näkökulmista kokonaisen kirjan verran. Käytännön riidoissa nousee nimittäin usein esiin vakuutusehtojen tulkinta: miten niitä pitää tulkita esimerkiksi tilanteessa, jossa jotakin vahinkoa ei korvata.
Vahingonkorvausoikeus taas tutkii vahingon kärsijän ja aiheuttajan rooleja – heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.
Vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden tutkimus ja opetus on keskittynyt Helsingin yliopistoon ja tarkemmin Norrokselle. Hän on ainut vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden professori Suomessa.
– Tällaiset professuurit ovat tärkeitä perustutkimuksen kannalta ja myös siksi, että Suomen oikeutta ei tutkita missään muualla kuin Suomessa. Tätä jonkin toisen alan ihmisen voi olla vaikeaa hahmottaa.
Norroksen professuuri on lahjoitusprofessuuri, joka Helsingin yliopistossa on ollut olemassa määräaikaisena vuosikymmeniä. 2010-luvun alussa professuuri vakinaistettiin niin ikään lahjoitusvaroin. Norros valittiin virkaan vakinaiseksi professoriksi vuonna 2020.
Velvoiteoikeus on vanhaa perua
Vakuutus- ja vahingonkorvausoikeus kuuluvat laajemman oikeudenalan, velvoiteoikeuden, piiriin.
Norroksen tausta on alun perin velvoiteoikeudessa.
– Lisäksi olen sitten erikoistunut näihin kahteen tarkkarajaisempaan alaan.
Velvoiteoikeuden tutkimusta hän on tehnyt tarkastelemalla, mitä laki sanoo erilaisista velkasuhteista ja niihin rinnastuvista velvoittavista sopimuksista.
Tällaiset velvoitteet ovat taloudellisen toiminnan ydintä. Toisin sanoen yhteiskuntia pyörittävät erilaiset velka- ja sopimussuhteet. Siksi velvoiteoikeuden tutkimus on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta.
Velkaan rinnastuu vaikkapa sopimukseen perustuva velvollisuus toteuttaa jokin projekti tai kauppa.
– Velvoiteoikeudessa on alana hauskoja piirteitä. Se on esimerkiksi oikeudenala, joka on hyvin vanha ja perustuu roomalaisen oikeuden oppeihin. Niitä on vuosituhansien ajan sitten päivitetty.
Toisaalta tutkimuksessa voidaan hyvin käyttää historiallisiakin lähteitä, mikäli asia ei ole välissä muuttunut lainsäädännössä.
Lisäksi velvoiteoikeus perustuu pitkälti joko yleisluontoisiin lainkirjauksiin – tai kokonaan lakiin kirjaamattomaan oikeuteen eli käytännön oikeudessa syntyneisiin, ennakkotapauksiin nojaaviin periaatteisiin ilman, että näitä periaatteita lukee suoraan laissa.
– Tilanne on oikeustieteen tutkijan kannalta hirveän mielenkiintoinen.