Helsingin yliopisto kertoo strategiassaan vuosille 2021-2030 olevansa ”sivistyksen ja kestävän hyvinvoinnin rakentaja tulevien sukupolvien parhaaksi”. Yliopisto toimii ”tieteen voimalla – maailman parhaaksi” neljän toisiinsa liittyvän arvon pohjalta: totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys. Strategia avaa sivistystä arvona lyhyesti toteamalla, että se ”ohjaa meitä oikeaan, on eettinen omatuntomme ja tuo meille jatkuvuutta ja avarakatseisuutta”. Lisäksi ”tuotamme sivistyksellistä pääomaa, joka on tiedollista mutta myös sisäistä kypsyyttä, eettisyyttä ja suvaitsevaisuutta sekä koko elämän jatkuvaa oppimista”.
Helsingin yliopiston strategisella tavoitteella olla kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu sivistysyliopisto on vahvat historialliset juuret vuodessa 1828, kun Turussa 188 vuotta toiminut Akatemia siirrettiin suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin ja Keisarillisen Aleksanterin yliopiston tehtäväksi säädettiin ”edistää tieteitä ja vapaita taiteita ja kasvattaa nuorisoa keisarin ja isänmaan palvelukseen”. Tässä statuutissa on kaikua vuonna 1810 perustetusta Berliinin yliopistosta, jonka tehtävä Wilhelm von Humboldtin iskulauseen mukaan on Bildung durch Wissenschaft – eli ”sivistys tieteen avulla”. Tämän mallin mukaan yliopistoissa etsittävä objektiivinen tieto, puhdas tiede tieteen vuoksi, tarjoaa perustan ”henkilökohtaiselle sivistykselle”, jolle on ominaista ihmisen halu itsekasvatukseen ilman ulkoisia päämääriä.
Humboldtin termi Bildung ja sen ruotsinkielinen vastine bildning viittaavat ”henkiseen ylösrakentamiseen”, joka jo keskiajalla liitettiin ajatukseen siitä, että tietoa lisäämällä ihmisestä tulee entistä paremmin kaikkitietävän jumalan kuva. There is no good translation of Bildung in English, but alternatives include education, edification, civilization, and cultivation. Suomen kirjakieleen sanan sivistys omaksui Reinhold von Becker 1822 länsimurteista, joissa sivistäminen on tarkoittanut siivoamista ja pellavan harjaamista. Siten sivistys liittyy etymologisesti siveyteen, hyviin käytöstapoihin (etikettiin) ja moraalisesti hyveelliseen toimintaan (etiikkaan). Tässä merkityksessä puhutaan usein ”sydämen sivistyksestä”, jota kansalaisella voi olla luonnostaan ilman erityistä opiskeluakin. Toisaalta sivistys ilmaisee oppineisuutta, yksilön henkistä pääomaa ja kansakunnan tietovarantoa, joka sisältää kaiken sen, mitä ihmiset ovat omaksuneet tai saaneet aikaan tieteen, taiteen, uskonnon, elinkeinoelämän ja tapojen aloilla. Tällöin sivistyksen vastakohtana on tietämättömyys ja osaamattomuus. Näin sivistys arvokäsitteenä merkitsee inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa kehittämistä ja jalostamista.
Nuori filosofian dosentti Johan Vilhelm Snellman pyysi syksyllä 1837 lupaa pitää luentoja aiheesta ”Akateemisen vapauden todellinen luonne”, mutta konservatiivinen yliopiston johto piti aihetta poliittisesti liian arkaluonteisena. Ulkomaille paennut itsepäinen filosofi julkaisi Tukholmassa syksyllä 1840 tutkielmansa ”Om det akademiska studium”, jossa hän esitti loisteliaan ja yhä ajankohtaisen sivistysyliopiston analyysin. Snellmanin mukaan akateeminen vapaus voi toteutua vain, jos yliopistossa tapahtuu professorien edustaman tradition ja opiskelijoiden vaatiman itsetajunnan sovitus. Yliopiston sivistystehtävä toteutuu, kun professori esittää luennoillaan omaa tutkimustaan ja näin opastaa ylioppilaan kulkemalleen tielle ja menetelmälle tiedon etsinnässä. Ylioppilaan vapaus omaan vakaumukseen saa tällöin tunnustusta, joka synnyttää hänessä rakkauden tieteisiin. Yliopistosta valmistuva maisteri on saavuttanut sellaisen oivalluksen, että hänet voidaan julistaa ”siveelliseksi henkilöksi”, jolla on kyky ja halu antaa oma panoksensa kansakunnan kehittämiseksi. Mutta oppiminen jatkuu koko elämän:
”Sillä sivistys ei pääty kouluun tai johonkin tiettyyn tutkintoon, vaan koko elämä on sitä koulua, jossa yksilö muokataan ihmiseksi, ja itse tämä sivistysprosessi muodostaa sen, mikä ihmisessä on ihmistä.”
”Ty bildningen upphör icke med scholan eller någon viss examen, utan hela lifvet är den schola, uti hvilken individen danas till människa, och sjelfva denna bildningsprocess utgör det hos menniskan menskliga.”
”Education does not end with school or some specific exam, but the whole life is a school, where the individual is transformed into a human being, and this process of Bildung itself constitutes what is humane in a human being.”
Snellmanin sivistys-käsitteessä – samoin kuin yliopistomme arvoissa - yhtyy siten tietäminen (vetande) ja siveellisyys (sedlighet). Humboldtiin verrattuna Snellman korosti enemmän akateemiseen vapauteen liittyvää velvollisuutta käyttää tietoa ja kriittistä ajattelua isänmaan ja ihmiskunnan parhaaksi.
Sivistys-käsite oli pitkään poissa muodista, kun sitä pidettiin hienostelevana ja elitistisenä. Uutta nousua merkitsi Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhla 2006 yleisteemanaan juuri ”sivistys”. Itse korostin ensimmäisessä rehtorin avajaispuheessani 2003 ”dynaamisen sivistysyliopiston” merkitystä: totuutta etsivä ja tutkimusperustaista opetusta tarjoava yliopisto ei ole itseensä sulkeutunut norsunluutorni vaan jatkuvasti toimintojaan ja tietopääomaansa uusiva, yhteiskuntaan valoa säteilevä majakka.
Mitä siis dynaaminen sivistys on Helsingin yliopistolle 2020-luvulla? Se on avarakatseisuutta ja hyväntahtoisuutta, suvaitsevaisuutta ja luottamusta, huolenpitoa henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvoinnista, hoitoa koronapandemian uhreille yliopistosairaaloissa, tukea brutaalin hyökkäyksen kohteeksi joutuneille ukrainalaisille. Sivistys on humanistista ja luonnontieteellistä perustutkimusta, kulttuuriperinnön tallennusta yliopistomuseoon ja kirjastoihin, uuden tiedon luovaa etsintää, opettajien koulutusta, ylioppilaskunnan kokouksia ja juhlia, osakuntien kuoroja, alumnien tapaamisia ja lahjoituksia stipendiaateille. Sivistystä ovat yliopistosta valmistuvat kriittisesti ajattelevat maisterit ja tutkijakoulutuksen saaneet tohtorit. Sivistys on myös ymmärryksen lisäämistä maailman muutoksesta ja pirullisten ongelmien vastuullisesta ratkaisemisesta, ekologisen kestävyyden tukemista, ilmaston lämpenemisen hillitsemistä ja luontokadon ehkäisemistä, demokratian lujittamista, tiedon välittämistä päätöksentekijöille ja kansalaisille sekä eettistä sijoitustoimintaa ja taloudenpitoa.
Snellmanin termein yliopisto toimii ”sivistyksen voimalla”. Kasvattamalla tutkimuksen avulla sivistyneitä kansalaisia ja osallistuessaan kansallisten sivistysinstituutioiden ylläpitämiseen yliopisto toteuttaa Suomen menestystarinaa sivistysvaltiona, joka antaa tärkeän panoksensa maailman parhaaksi.
*****
Kansleri emeritus, akateemikko Ilkka Niiniluoto piti tämän puheen yliopiston arvosta Sivistys toukokuussa 2022 Helsingin yliopiston stipendiaattien ja lahjoittajien juhlassa.