Onko nuorten ruotsinkielisten lääketieteen opiskelijoiden kiinnostus tutkijanuraan laimentunut? Tätä ovat pohtineet aiempaa enemmän niin lääketieteellisen tiedekunnan vanhemmat tutkijat kuin suomenruotsalaiset säätiöt, joissa toimii paljon tutkijoita.
– Tutkijoiden vaikutelma tilanteesta tuntuu pitävän paikkansa. Alustavat lukumme osoittavat, että tohtorintutkinnon suorittaminen on kaksi kertaa yleisempää suomen- kuin ruotsinkielisten keskuudessa, kertoo kirurgi ja lääketieteellisen tiedekunnan kliininen opettaja Camilla Böckelman.
Böckelman vastaa uudesta viisivuotisesta hankkeesta, jossa haetaan keinoja vastata ruotsinkielisten opiskelijoiden vähenevään kiinnostukseen akateemista uraa kohtaan. Hänen tehtävänään on muun muassa tuottaa tarkkoja lukuja tilanteesta, selvittää vähenevän kiinnostuksen syitä ja kääntää laskusuuntaus nousuksi.
Toistaiseksi ei voida sanoa varmuudella, miksi ruotsinkieliset hakeutuvat tutkijanuralle suomenkielisiä kollegoitaan vähemmän. Böckelman aikoo pureutua syihin hankkeen aikana.
– Yhtenä syynä voivat olla erot sairaanhoitopiirien työhönottoperusteissa. Pääkaupunkiseudulla vaaditaan monilla erikoisaloilla väitöskirjaa vakituisen työpaikan saamiseksi, kun taas muualla Suomessa ei yleensä ole vastaavaa vaatimusta, Böckelman selittää.
Ruotsinkieliset lääketieteen opiskelijat, jotka aikovat työskennellä pääkaupunkiseudun ulkopuolella, saattavatkin pitää tohtorikoulutusta tarpeettomana.
Kliininen työ ja tutkimus on palkitseva yhdistelmä
Böckelman itse työskentelee kirurgina, tutkijana ja opettajana. Hän kuvaa tutkimusta keinoksi tyydyttää luontaista uteliaisuuttaan ja mahdollisuudeksi osallistua lääketieteen kehittämiseen.
– Kliinisessä työssä tehdään usein nopeita päätöksiä. Tutkimuksessa on enemmän aikaa syventyä kliinisessä työssä kohdattuihin ilmiöihin ja kehittää uusia ratkaisuja, kuten uusia hoitomenetelmiä.
Böckelman kertoo, että ensimmäiset toimenpiteet ruotsinkielisten opiskelijoiden houkuttelemiseksi tutkijanuralle ovat jo käynnissä. Tarjolla on esimerkiksi Från idé till avhandling ‑niminen opintojakso, jossa käydään läpi koko väitöskirjaprosessi alusta loppuun.
– Useimmissa muissa tiedekunnissa opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon ja siihen sisältyvän kanditutkielman, mutta lääketieteen lisensiaatin tutkintoon ei sisälly vastaavaa tutkielmaa, Böckelman huomauttaa.
Tämän vuoksi lääketieteen opiskelijat eivät saa tieteellisen kirjoittamisen ja ajattelun harjoitusta yhtä varhain kuin muiden tiedekuntien opiskelijat. Syksyllä 2025 tilanne kuitenkin muuttuu. Tuolloin kaikki suomalaiset lääketieteen opiskelijat siirtyvät kaksivaiheiseen tutkintomalliin, joka koostuu erillisistä kandidaatin- ja lisensiaatintutkinnoista.
– Tieteellinen osio nostetaan aiempaa selkeämmin esiin. Suomessa tarvitaan sekä taitavia lääkäreitä kliiniseen työhön että motivoituneita tutkijoita, jotka vievät tieteenalaa eteenpäin.
Hankkeen mahdollistaa Medicinska Understödsföreningen Liv och Hälsa rf ‑yhdistyksen ja Minervasäätiön myöntämä 600 000 euron rahoitus.