Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun yläluokkien rehtori Soili Mynttinen on ollut nelisen vuotta eläkkeellä. Paluu koululle haastattelua varten oli mieluisaa.
— Tunnen kiitollisuutta, että sain työskennellä täällä Viikissä. Upeat, ammattitaitoiset ja korkeasti koulutetut opettajat, loistava ilmapiiri, ihanat oppilaat, Soili Mynttinen kehuu.
Viikin normaalikoululla on hyvä maine. Joka vuosi sinne pyrkii paljon enemmän halukkaita kuin pystytään ottamaan sisään.
— Hyvä maine on kiirinyt, Mynttinen iloitsee.
Helsingin yliopiston opettajaharjoittelijoiden sekä innovatiivisten opettajien kautta kouluun rantautuvat uusimmat pedagogiset tuulet.
Merkittävää arvostusta koululle tuovat myös sen monet omat perinteet, Mynttinen näkee. Yksi hänelle rakkaimmista Viikin perinteistä on se, että joka ikinen aamu koko yläaste ja lukio opettajineen saapuvat yhteiseen päivänavaukseen koulun auditorioon. Siellä kuunnellaan opettajien, opetusharjoittelijoitten, vieraitten tai oppilaitten pitämiä päivänavauksia.
— Tämä oli minulle aina kohokohta ja ainoa hetki päivässä, jolloin tapasin kaikki yläluokkien oppilaat.
— Yhteinen tilaisuus tuottaa yhteisöllisyyttä. Oppilaille myös tulee turvallinen olo heidän nähdessään ketkä kaikki koulussa milloinkin työskentelevät.
Pienikin kannustus voi olla tärkeä
Koulutukseltaan Mynttinen on kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja. Erityispedagogisista taidoista oli apua rehtorinakin.
— Siitä oli apua, että ymmärsin ja osasin kohdata tukea tarvitsevia oppilaita, joita aina välillä puhutteluunkin asti tietenkin saapui.
— Kukaan ei ole ilkeä tai paha pohjimmiltaan. Huomasin usein, että jo pieni kannustaminen ja arvostaminen voi auttaa eteenpäin murrosiän aalloissa.
Eläkkeelle jäätyään Mynttinen halusi lahjoittaa mahdolliset muistamiset johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Kauan hänen ei tarvinnut kohdettaan miettiä.
— Nopeasti keksin kohteekseni peruskoulun tietynlaiset tsempparistipendit. Olen aina arvostanut yrittämistä ja nähnyt monia oppilaita, joita heidän onnistumisensa huomaaminen ja kiittäminen on kannustanut.
Mynttinen perusti tarkoitusta varten nimikkorahastonsa ja se liitettiin osaksi Helsingin yliopiston normaalilyseon ja Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulujen rahastoa.
Vuosittain Viikin normaalikoulun eritysopettajat, oppilashuolto ja luokanohjaajat yhdessä päättävät, kuka tai ketkä tästä rahastosta stipendin kevätjuhlassa saavat.
Opettajille kevätjuhla on luonnollisesti suuri päivä, eikä Mynttinen ole poikkeus.
— Rahastoni perustamisen jälkeen minulle tulee vielä iloisempi olo kevätjuhlapäivänä siitä, että tiedän tehneeni jonkun tai jotkut oppilaat yllätysstipendillä iloisiksi.
— Kiitos myös yliopistolle hyvästä sijoitustoiminnasta. Nelivuotinen rahasto pyörii hyvin omillaan ja siitä käytetään vain sen tuottoa. Silti viimekin vuonna stipendi oli mahdollista jakaa kuudelle oppilaalle.